Paikalliset

Tätä oli Kaleva ennen kirkkoa!

Näkymä Sammonaukiolta 1957. Ei ole kirkkoa keskellä kylää, ja Sampolakin on rakentumatta oikeaan laitaan. Kalevan kirkon (1966) paikalla seisoi tanssilava ja sitä ennen hyppyrimäki.

Tampere-Seura

Kaleva rakennettiin sotien jälkeen metsistä raivatuille pelloille ja tiilitehtaiden alueelle.

Kalevan kaupunginosa käsittää kansan puheissa Kalevan puistotien, Järvensivun, Kekkosentien ja Saukonmäen rajaaman alueen. Todellisuudessa Kaleva koostuu Liisankallion, Kalevanharjun, Kalevanrinteen ja Kalevan kaupunginosista. Petsamo alkaa Ilmarinkadusta pohjoiseen.

Kaleva-alkuisten kaupunginosanimien pohjana on vanha paikallisnimi Kalevankangas, joka on osa Lammilta Kauhajoelle kulkevaa harjujonoa. Vuonna 1539 mainitaan Kalevankivi, joka toimitti rajapyykin virkaa Tammerkosken ja Messukylän jakokuntien rajalla.

Nykyinen Kaleva oli alkujaan Tammerkosken kartanon (kylän) ja Messukylän välistä metsämaata, jota halkoi Tammerkoskelta tuleva Kosken maantie ”maalikylille” eli emäpitäjä Messukylään.

Kalevan alue säilyi pitkään luonnontilaisena. Joitakuita torppia sijaitsi siellä täällä, kunnes 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Kalevan metsiä ryhdyttiin raivaamaan pelloiksi. Kymmenvuotisen savotan seurauksena aluetta ryhdyttiin kutsumaan Tammelan vainioiksi. 1890-luvulta lukien alueelle rakentui lukuisia tiilitehtaita.

Vuonna 1922 järjestettiin Tammelan vainioista asemakaavakilpailu, jonka voittajatyötä asemakaava-arkkitehti Elis Kaalamo rustaili 1930-luvulla funkishenkeen: umpikorttelien sijaan suosittiin pohjois-eteläsuuntaisia lamellitaloja – ja tämän periaatteen siivittämänä Kaleva sitten rakentuikin.

Välirauhan aikana päästiin rakentamaan: sosiaaliset asuntotuotantoyhtiöt Tasa ja Haka aloittivat urakat Nyyrikintiellä 1941.

Sotien jälkeen rakentaminen kohdistui Liisankallion alueelle Ilmarinkadun, Kalevan puistotien ja Teiskontien varren rakentamiseen, ja 1950-luvulla painottui Sammonkadun suunta. Kalevan puistotien eteläpäähän rakennettiin uusi risteys, Kalevan aukio.

Lamellitalot olivat leimallista Kalevalle: esimerkiksi ensimmäisten joukossa 1943-46 valmistuneet Kaskitien talot sekä Koskentien ja Pekolan talot Ilmarinkadun varressa. Sodanjälkeisen tulevaisuudenuskon symboleiksi nousivat Kalevan-, Teiskon- ja Ilmarintornit.

Rakentamisen edetessä keskelle Kalevaa jätettiin nauhamainen puistovyöhyke, jonka osia ovat Liisanpuisto (kirkon ympärillä), Kiovanpuisto Kaupinkadun itäpuolella ja Kalevan uintikeskuksen (1979) tuntumassa sijaitseva Keskuspuisto, johon siirrettiin lasten liikennepuisto Tampere-talon rakentamisen vuoksi Sorsapuistosta 1989.

Varsinaisessa Kalevassa on asukkaita noin 4 365 (koko ”suur-Kalevassa” on reilusti yli 10 000 asukasta).

Kalevanharjun kaupunginosa käsittää virallisesti yliopiston, terveydenhuolto-oppilaitoksen ja Kalevankankaan hautausmaan alueet sekä Iidesjärven lounaispuolen uudet asuinalueet. Alueen ensimmäisen osayleiskaava vahvistettiin 1897 rautatiealueelle ja 1899 Viinikanjoen varteen. Alueen asukasmäärä on noin 2 005 henkeä.

Kalevankankaan hautausmaa perustettiin vuonna 1880. Kalevankankaan alue sai toimia melkoisen tulimyrskyn näyttämönä kiirastorstaina 1918, jolloin hautausmaan tienoilla käytiin Suomen sisällissodan aikana Pohjoismaiden siihenastisen historian verisimmät taistelut.

Hautausmaan länsipuolelle rakennettiin 1910 Tampereen Yleinen sairaala, jossa nykyään toimii terveydenhuolto-oppilaitos.

Kalevanrinteen kaupunginosa rajautuu Sammonkadun, Kekkosentien, Kalevantien ja Kaupinkadun sisään. Kaupunginosan rakentaminen alkoi 1950-luvulla Kiinanmuurilla, tosin pikatalot Kalevantien pohjoispuolelle oli rakennettu heti sotien jälkeen. Kalevanrinteen pienteollisuusalue rakentui Sammonkadun varteen, mutta seutu on muuttumassa hiljalleen asuinkäyttöön.

Kalevanrinteellä sijaitsivat aikoinaan venäläisten 1914 varuskunnakseen rakentama parakkialue, joka toimi sisällissodan 1918 jälkeen punaisten vankileirinä.

Asukkaita Kalevanrinteellä on nyt 1 560.

Liisankallio rajautuu Kalevan puistotien, Ilmarinkadun, Kaupinkadun ja Kalevantien/Sorsapuiston sisään. Liisankallio täyttyi asuinrakennuksista 1960-luvun alkuun mennessä.

Alun alkaen Liisankallio tarkoitti kumparetta, jota 1800-luvun alussa oli Huorakallioksikin nimitetty. Muut varhaiset nimet – joiden alkuperää ei tiedetä – ovat Liisanmäki ja Hällinmäki. Kumpareelle rakentui Kalevan kirkko 1966. Ennen kirkkoa paikalla oli tanssilava, ja sitä ennen vielä 1940-luvun puoliväliin saakka hyppyrimäki.

Vuonna 1962 Viisikulmaksi nimitetyn risteyksen kaakkoispuolelle valmistui aikansa ylpeys, 1920-lukulaista Le Corbusierin varhaismodernismia, toisaalta Alvar Aaltoa henkivä työväenopistorakennus.

Tavallaan Liisankallio tarkoittaa ”etu-Kalevaa”, mutta virallinen nimitys ei ole vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön. Kaupunginosassa asuu noin 3 170 ihmistä.

Lue Kaleva-teema keskiviikon Tamperelaisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat