Muokkaa

Mäntsälän Uutisten Minne mennä -uutisia

Suomi 100 -runokilpailu pirkanmaalaisille nuorille

Äänestä  Suomi 100 -kilpailun suosikkirunoasi!

Tampereen Kulttuuriyhdistys on järjestänyt yhdessä Kaupunkilehti Tamperelaisen kanssa runokilpailun 15-19-vuotiaille pirkanmaalaisille teemalla “Itsenäisyys”.
Kilpailu on edennyt semifinaaliin. Runoraati on valinnut kymmenen parasta runoa, joista yleisö voi äänestää suosikkiaan Tamperelaisen verkkosivuilla 15.5.-1.8.

Runoraadin jäsenet: Kutsuttuina kunniajäseninä muusikko Mikko Alatalo ja runoilija Ritva Luukkanen. Kaupunkilehti Tamperelaisen päätoimittaja Karri Kannala. Kulttuuriyhdistyksestä puheenjohtaja Katja Villemonteix, joka toimii myös runokilpailun puheenjohtajana, varapuheenjohtaja Juhana Mattila ja Mikko Lavijärvi.

Runoraadin valitsemat kolme voittajaa sekä yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan Kulttuuriyhdistyksen Niittyjuhlilla 13.8. Finlaysonin Palatsilla. Yleisön suosikki saa 800 euron palkinnon. Myös raadin valitsemat voittajat saavat rahapalkinnot.

Lue runot tällä sivulla alempana ja äänestä mielestäsi parasta runoa niiden alla olevalla lomakkeella.

Nuorten kulttuuria mukana tukemassa:

 

 

  

  

Suomi 100 -runokilpailun kymmenen finalistirunoa

 

 

Runo 1
Kesäyön unelma

Mä istun jalat tiskialtaassa nauraen parhaan ystäväni kanssa
Juodaan viiniä suoraan pullosta
Tuntuu itsenäiseltä
Asun kerrostalon viidennessä kerroksessa kämppiksenä paras ystävä
Joka aamu juodaan kahvia yhdessä
Joskus katsomme lasten ohjelmia televisiosta
Voimme lähteä illalla ulos ja tanssia läpi koko yön
Meidän ei tarvitse tilittää kotona tekemisiämme
Emme ole tilivelvollisia kenellekään
Olemme nuoria, kaikki täytyy kokea nyt
Tuntuu itsenäiseltä
Ei vielä tarvitse lapsia
Tai sormusta vasempaan nimettömään 
Ei ainakaan kymmeneen vuoteen
Tarvitsen vain ystäviä 
ja elämän mittaisen seikkailun
On siunattua saada elää
Elää rakastamien ihmisten keskellä
Elää itsenäisenä naisena - itsenäisessä maassa

Linda-Maria Järventausta

Runo 2
Itsenäisyys

Se nostaa päätään syrjässä salaa
se voimistuu huomaamatta
   on tuhansia vaatinut miete
   kiertänyt ympyrän, jos toisenkin

Kerran maasta noussut
ja lupauksensa antanut
   on kaatunut a erehtynyt ja kompuroinut
   mutta ei hukannut suuntaa

Usko horjuu aina vähän iltaisin
elämä on hetken verran velvoite
   joka yö pimeä on syvempää
   joka aamu valo vielä kirkkaampi

Yhteinen askel tietää reitin
jäljet painautuneet syvälle,
   mutta toisinaan uskaltaa astua yksinkin
   vaikka edessä olisi risteys.

Anni Mäkinen

Runo 3
On hetki erityinen

On hetki erityinen
lintu lentää pesästään
maailman laitaa kohti
emon silmät kiiltävät
ei saa ulos ääntäkään
vuosien muistot mukanaan
on lapsi valmis lentämään
On hetki erityinen

Iitu Nieminen

Runo 4
Ikuisesti he elävät 
  
Nuoret miehet sotaan lähtemään joutuivat,  
ei heillä valinnanvaraa ollut.  
Isänmaata piti puolustaa,  
kansalaisen velvollisuus piti hoitaa.  
  
Urhoollisina matkaan lähtivät  
nuo nuoret miehet, sotilaat.  
Oli tunnelma kovin hilpeä,  
vaikka kuoleman vaara oli edessä.  
Puolesta isänmaan valmiita olivat  
taistelemaan nuoret sotilaat.  
Eivät he pelkoa saaneet tuntea,  
piti tunteet pitää loitolla.  
Vaikka pelon pieni kipinä  
monella kyti rinnassa.  
  
Kansa kahtia revitty  
kohti taistelua marssi.  
Oli unohdettu vanhat kaunat,  
nyt suomalaisia itsenäisyys yhdisti.  
Siitä ei oltu valmiita luopumaan.  
Sen vuoksi oltiin valmiita kuolemaan.  
Kansa yhdistämä isänmaan,   
valmis oli taisteluun.  
  
Kodeissa pelättiin uutista, joka  
saattoi milloin vain saapua.  
Vaikka lumi puhtaan valkea olikin,  
eikä ääniä sodan kuulla saattanut,  
ei hellittänyt ahdistus rakkaitten.  
Oli lumi liiankin valkoinen.  
Oli hiljaisuus liiankin hiljainen.  
Olivat nuoret miehet parikymppiset  
liian nuoria kuolemaan,  
liian rakkaita pois lähtemään.  
  
Jäi monen sielu matkalle ikuisuuteen.  
Ei kukaan vammoitta selvinnyt.  
Jäi sodasta syvät arvet,  
Syvät arvet jokaisen mieleen,  
vaikkei luotikaan olisi hipaissut.  
  
Mutta heitä emme voi unohtaa,  
sillä he elävät ikuisesti  
sydämissämme,  
isänmaassamme.  
Sillä aina kun joku tuntee ylpeyttä,  
ylpeyttä olevansa suomalainen,  
elävät he hänen sydämessään.  
He elävät vapaudessamme,  
he elävät kulttuurissamme,  
he elävät itsenäisyydessämme.  
Ilman heitä itsenäisyyttämme ei olisi. 

 
Mette Nurminen

Runo 5
Laulu vapaudesta

Pieni lintu lauloi laulun sulosävelin:
Sävelet kiirivät kuusikossa
kaikuivat honkain rungoissa
kantautuivat kauas kankaille
raikuivat rämeen perille
Kunnes saapuivat korviin korpimiehen
joka lauluun ihastui kuulemaansa
ja riensi siitä kertomaan
tutuille tuttavillensa
Siitä sana lähti kiertämään
kulovalkeana roihuamaan
ja syttyi kipinä rintoihin
ilo tulvi sydämiin
Sillä laulu lintusen kertoi maasta
vapaasta ja tarmokkaasta
missä riemuiten ihmiset eloa käyvät
astellen ehdoitta omassa maassa
vapaina kuin taivaan linnut
vapaina vieraasta vallasta
Niin levisi ajatus itsenäisyyden
asettui aatoksiin asumaan
punoi pesän sydämiin
ja yhdisti ihmiset yhdeksi
Syntyi kansa kuusimetsien,
vaarojen ja järvien,
vapaa ja sisukas valta
joka lintusen lailla laulaa
sulosävelillä,
vapain aatoksin
siitä palavasta rakkaudesta
jonka pieni lintu
heidän syömmeensä sytytti
ajaksi ainiaaksi.

Anniina Potkonen

Runo 6
Aukea

Sinä olet kaunis
Ainutlaatuinen
Puhdas ja värikkäin minkä olen milloinkaan tavannut
Kun olet juuri luopunut harmaudesta olet kirkkaimmillasi
Tummien kuusten seisoessa taivaanrannassa
Vaalean valon kadotessa niiden taakse
Tuoden aina vaan uutta väriä, laulua
Sinuun
Ja minulle ja kaltaisilleni
Täällä aukealla paikalla

Vaikka matkaisin taivaanrantaan katoavan valon perässä kohti kaukaisuutta
En löytäisi silti mitään sen kaukaisempaa kuin tunne siitä
Kun olen poissa kotoa
Tämän kaiken syvälle sisälle tunkeutuvan männyntuoksun
Ja hiljaisen kosken liplatuksen
Äänekkään puron kohinan
Joka on mahdollista vain täällä
Tämän unohtaminen tekisi kipeää

Kun taivaanranta houkuttaa
Vierii poskelle kyynel kuullessani kahden valkohäntäpeuran juoksevan suon yli
Katsomatta jalkoihinsa, putoamatta sinne minne maamiehet tietysti lauletaan
Vilkaisematta miestä sen reunalla, joka kuokan kanssa rakentaa tulevaisuutta
Unohtamatta edessään aukeavaa hakkuumaata
Palaten mielessään takana palaviin portteihin, jotka hehkuvat punaisina kuunsirpin alla
Vaikka kuinka olisi keskipäivä

Kaisa Rantamäki

Runo 7
Lähtö

Alku on aina vaikein, vaikka se olisikin oikein,
lähtö on kuin onkin haikein.
Katson, kun vesi valuu pitkin koti-ikkunaa, tekee uraa samaan vanhaan maisemaan.
Olen valmis lähtemään, silti epäilyttää.
Kun vihdoin päästät irti, mietit silti, onko sopiva aika - vai kuuluisiko tähän väliin jokin taika.
Jokin taika, joka kuljettaisi eteenpäin kuin äidin vanha raitapaita.
Katson, kuinka vesi valuu pitkin ikkunaa, kun juna liikkeelle nytkähtää. Olen lähtenyt
nyt, ulkona vain on kovin hämärää. Tuttu asema taakse jää, mutta itsenäisyys
pysäyttää.
Muutoksen tielle ohjasi rohkeus, jonka takia koskaan et kosketa pohjaa. Eilinen oli eilen eikä
huomista ole. On tämä hetki tässä ja sinä, ainoa asia, joka voi olla se uusi minä.
Katson, kuinka valo kuivaa ikkunaa. En vielä tunne tätä maisemaa, mutta se
rauhoittaa. Olen yksin nyt. Ulkona on jo valoisaa.

Alma Seppälä

Runo 8
Itsenäisyys

Tätäkö on itsenäisyys
välinpitämättömyyttä
ihmisten sinisilmäisyyttä
kun kaupungin hälyyn hukkaa
oman itsenäisyytensä,
kiireessä ruuanlaiton täytyy olla helppoa,
valmista ulkomaisesta kaupasta.
Kaikki yltäkylläisyys on koukuttavaa,
paha olo tulee turhuuden tunteesta
kun herääminen eikä työ 
ole enää itseä varten.
Mennään mökille pois täältä
raha ei ole sama kuin itse tehty leipä
eikä aamubussi hevoskyyti.
Minä haluan ruisleivän
ja uusia perunoita
sillä niissä on jäljellä
pala oikeasta Suomesta,
jossa ollaan itsenäisiä.

Suvi-Tuuli Vehviläinen

Runo 9
Itsenäisyys

Sinä olet vanha
minä olen nuori.
Olet kulkenut jo pitkän matkan
minä vasta alussa.

Olet kova kuin kivi
minä hento kuin tuulessa huojuva vilja.
Olet kokenut ja nähnyt niin paljon ja selvinnyt siitä
minulla on toivo, usko ja luottamus hyvään tulevaan.

Me kohtaamme nyt ja tässä
minun on hyvä olla kanssasi.
Sinun ansiostasi minulla on lupa olla vapaa, itsenäinen,
katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin, elää,
tuntea, rakastua, kasvaa ja kehittyä sisulla suomalaiseksi.

Kiitos. Olen ylpeä sinusta.

Topias Vehviläinen

Runo 10
Itsenäisyyden tuulahdus

Mieli hieman haikeana,
Kiireisellä Hämeensillalla.
Hetkeksi pysähdyn ja kaiteeseen nojaan.
Huomaan, kuinka suvi puiden oksia koristaa.
Koski humisee ja tuuli leikittelee.
Suljen silmäni, jokin hellästi minulle kuiskailee.
Tunnen turvaa, rauhaa ja pienen onnen siemenen.
Se kasvaa kasvamistaan, varpaisiin asti etenee.
Kaikkeen tähän uppoan,
Ajattelen, kuinka kaunis maamme voikaan olla.
Kasvavat purot keväisin,
Mutapohjajärvissä kahlaamme kesäisin.
Sato korjattavana, omenoita.
Hiihtolatuja ja villalapasia.
Miten paljon kaikkea, mistä iloita,
kuinka onnellinen Suomessa voikaan olla.
Tämän kaiken vuoksi täällä taisteltiin, 
toisista tiukasti kiinni pidettiin.
Kestettiin henkäykset pakkasien
sekä kuolettavan katseen vihollisen.
Niin vahvana he menetykset kestivät,
Meille Suomen maan ikiomaksi tekivät.
Heidän vuoksi pysymme uutterina,
ehkä vähän ujoina ja rauhaa rakastavina.
Tämä kaikki on kuitenkin katoavaa,
lupaathan rakastaa,
Itsenäinen maamme juhlii vuottaan sataa.

Salla Vänskä