Joko aletaan päästä asiaan?

Eli siis siihen todelliseen syyhyn, jonka vuoksi upea ja upealla paikalla sijaitseva Näsilinna on tässä vauraassa kaupungissa jätetty tahallisesti ränsistymään.

Kun kaupunki sulkee ja jättää tyhjilleen tärkeän ja hyvin toimivan museon, jossa kävivät muun muassa koululuokat muualtakin Satakunnasta (alueemmehan on Ylä-Satakuntaa – Pirkanmaa on kauppakamarin masinoima nimitys) ja jättää arvorakennuksen tyhjilleen, herää väkisinkin kysymys: mitä on näennäisen hölmöyden takana?

Millainen peli, mitkä intressit?

Tamperelaisessa 16.1. se sitten heitettiin esille, hiukan noin ohimennen: paikan myyminen yksityiselle. Onko ideana, että riittävästi ränsistyneenä rakennus (kaiketi suunnattoman arvokkaine tontteineen) myydään polkuhintaan valmiiksi katsotulle yksityiselle, peruskorjausvelvoitteella, josta kuitenkin luovutaan, kun saadaan sopiva ”todistus” korjauskelvottomuudesta?

Rakennuksen korjauksen sitominen budjettilistalla kaupungin muun kiinteistöomaisuuden myyntiin on ovela veto sekin, sillähän saadaan hyvä peruste myydä vaikkapa Verkaranta edullisesti S-liikkeelle, johon tilakeskuksen johtaja Ilkka Ojalalla on tunnetusti läheiset suhteet, ja sitten voidaan taas lykätä Näsilinnan korjaamista, kun raha ei riitäkään, remontointi kun käy sitä mukaa kalliimmaksi, mitä kauemmin talo on tyhjillään.

Ja sittenhän siinä on jo sopivasti vieressä YIT:n läänitykset... YIT:n , johon Ojalalla sen vanhana työntekijänä myös on lämpimät suhteet.

Miksi on aina hyvä kysymys. Tavattoman hyvä se on, kun kysyy miksi Tampereella on varaa Rantatien tunneliin/Keskusareenaan/ratikkaan – mutta ei historiallisen arvorakennuksen kunnostamiseen?

Tellervo Tuominen