Demokratia ei sovi äideille?

”Kristillisyys ei sovi äideille”, kirjoitti Anna Kontula räväkästi Tamperelaisessa 4.2. 2012. On totta, että Raamattu ja muut kristinuskon keskeiset kirjoitukset ovat syntyneet patriarkaalisessa kulttuurissa, eikä naisten ääni tai äitien kokemus niistä juuri välity.

Mutta samalla logiikalla voisi sanoa, ettei demokratia sovi äideille – kansanvaltaa antiikin Kreikassa kun pääsivät käyttämään ainoastaan vapaasyntyiset miehet. Naisten lisäksi ulkopuolelle jäi myös valtaosa miehistä.

Tai sopiiko sosiologia äideille, kun sosiologian klassikoissa ei Marxin, Durkheimin ja kumppanien seurana juuri ole naisia?

Teologinen naistutkimus on viime vuosikymmeninä tehnyt hartiavoimin töitä saadakseen naisten, lasten, orjien ja muiden marginaaliin sysättyjen äänen kuuluviin niin kristinuskon historiassa kuin kirkoissa tänä päivänä.

Kristinuskon alkuaikoina seurakunnat kokoontuivat yksityiskodeissa, joissa niitä emännöi usein nainen. Joukossa on alusta asti ollut äitejä, ympäri juoksentelevia lapsia ja muutakin väkeä kuin ne harvat oppineet miehet, joiden kirjoitukset ovat säilyneet.

Samalla lohdutan Kontulaa sillä, että jälleen kuumentunut keskustelu naisten mahdollisuudesta toimia papinvirassa on tuskin ”alkusoittoa paljon laajemmalle pohdinnalla naisten hengellisestä toimijuudesta”.

Pikemminkin se on kuolinkorahtelua. Vaikka varmasti tulee olemaan aina niitä, jotka eivät hyväksy naisia pappeina, on heidän määränsä jo nyt erittäin pieni. Se tulee entisestään pienentymään, koska tulevaisuudessa valtaosa papeista on naisia. Teologian opiskelijoissa naisilla on ollut enemmistö jo vuosikymmeniä.

Minun ja Anna Kontulan lapset pitävät pappeuden epäämistä naisilta yhtä omituisena kuin sitä, että nainen ei voisi toimia lääkärinä. Naislääkäreistäkin on historian saatossa taitettu peistä.

Teologista naistutkimusta on saatavana myös suomeksi. Suosittelen siihen tutustumista ja tiedon hankkimista mielikuvien sijaan.

Outi Lehtipuuraamatuntutkija, äiti ja feministiPirkkala