Elämme aikaa, jossa finanssiala paisuu ja tuottaa omistajilleen huomattavia voittoja. Tuotannon harjoittamisen voitot eivät enää kilpaile finanssisijoitusten voittojen kanssa. Finanssimarkkinat ovat paisuneet ja kasvavat edelleen.
Valuuttakauppa muodostaa suurimman markkinan. Sen volyymi on maailmassa nykyisin yli 1 000 biljoonaa dollaria (1 000 000 mrd $).
Johdannaiskauppa on toiseksi suurinta yli 700 biljoonan $:n volyymilla ja maailman palvelusten ja tuotteiden tuotanto (BKT) tulee vasta kolmanneksi 70 bilj. $:n arvollaan. Osakekaupan arvo on 63 bilj. $ ja lainamarkkinoiden 24 bilj. dollaria.
Valuuttakauppaa harjoitetaan tietokoneohjelmin, joilla pyritään hyötymään pienistäkin arvoeroista. Tietokoneet tekevät kauppoja tuhatmäärin sekunnissa. Pienistä muutoksista valuuttojen arvoissa kerätään tihennetyllä kaupankäynnillä suuria voittoja.
Tämän spekulaation hidastamiseen on ehdotettu transaktioveroa. Alati kasvava johdannaistuotteiden määrä ja niiden läpinäkymättömyys sekä niiden varalle otettujen luottotappiovakuutusten kasvava määrä kasvattaa ja siirtää riskiä läpi finanssialan.
Tällaiselle odotusten, pelkojen ja saatavien arvopaperistamiselle ei ole saatu mitään rajoituksia sitten viime finanssikriisin. Silloin keskeisenä laukaisevana tekijänä oli häikäilemätön arvottomien subprime-lainojen paketointi arvopapereiksi ja niiden levittäminen läpi maailman. Euroopan pankit, vakuutuslaitokset ja eläkeyhtiöt ostivat niitä merkittäviä määriä.
Johdannaisten sisältö on nykyään entistä arvoituksellisempi. Pankkiirit ovat kehittyneet tässä taidossa. Niillä ei ole yhtenäistä ja avointa markkinapaikkaa. Suurimpia johdannaistuotteiden kauppaajia ovat maailman 12 suurpankkia, noin 8 000 hedge-rahastoa ja erilaiset investointipankit.
Johdannais- ja luottotappiovakuutuskauppaa johtavat suurpankit. Kukaan ei pysty sanomaan mistä näiden tuotteiden riski muodostuu ja kuinka suuri se on. Pankeilla on omat hedge-rahastonsa, johon sijoitetaan suurin riskiliiketoiminta piiloon valvonnalta. Näillä rahastoilla ei ole vakavaraisuussääntöjä eikä tilinpidon julkistamisvelvoitteita. Useimmiten ne toimivat veroparatiiseissa kuten Cayman-saarilla.
Ennen viime finanssikriisiä pankit loivat taseen ulkopuolisia yhtiöitä/finanssisijoitusvälineitä osallistuakseen riskibisnekseen näillä välineillä. Nyt on käynnissä sama kehitys.
Riskiliiketoiminnan kasvu on aiheuttanut luottotappiovakuutusten lisääntyvän myynnin. Useimpien valtiolainojen luottotappio-premiot ovat olleet nousussa koko viime syksyn. Johdannaisten osalta seurantatietoa ei ole saatavissa.
Luottotappiovakuutuksilla riski levitetään ympäriinsä. Ne toimivat riskin vakuutena silloin, kun niiden määrä on pieni. Kun yhä useampi kauppa ja sopimus vaatii erilaisia vakuuksia, vakuutuksia ja vastakauppoja, ei jonkin keskeisen pankin maksukyvyttömyys ole enää hoidettavissa luottotappiovakuutuksin. Niiden suurelle määrällä ei löydy lunastajaa. Näin kävi aiemmassa finanssikriisissa.
Nykyiset finanssimarkkinat ovat yhtenäiset ja keskinäisriippuvat, osakemarkkinoiden erilainen kehitys ei tasapainota esim. johdannaismarkkinoiden a-kehitystä. Se on seurausta sijoittajien laumakäyttäytymisestä ja siitä, että kaikilla markkinoilla on samat toimijat.
Hedge-rahastot ja investointipankit ovat ns. varjopankkeja vähäisenkin sääntelyn ulkopuolella. Niiden liikevaihto on kaksinkertaistunut vuodesta 2002 nykyiseen 60 mrd. dollariin.
USA:ssa ne myöntävät enemmän lainoja kuin varsinaiset pankit ja löysemmin perustein.
Hedge-rahastot ottavat itse myös luottoa omien liiketoimiensa harjoittamiseen. Finanssiala on lisännyt ja lisää sijoitustensa riskiä samoilla tavoilla kuin ennen edellistä finanssikriisiä.
Saksan finanssivalvonnan johtaja on todennut nykytilanteesta että spekulaatio johdannaisilla ja luottotappiovakuutuksilla on öljyn valamista liekkeihin.
Veikko RäntiläTampere
