Tamperelaisen Lukijalta-sivulla 28. toukokuuta julkaistun artikkelin kirjoittaja on ollut huolissaan Laukonsillan turvallisuudesta. Sillan suunnittelijoina haluamme antaa oman vastineemme kirjoitukseen.
On hienoa, että löytyy valveutuneita henkilöitä, jotka herättävät keskustelua turvallisuuteen liittyvistä huolen aiheista.
Kirjoittaja mainitsee, että silta näyttää toispuoleisen rakenteensa vuoksi enemmän riippusillalta kuin vinoköysisillalta ja mainitsee, että ”silta riippuu oikeastaan pylonin varassa”.
Kirjoittaja onkin tavallaan oikeassa, sillä sillan kansirakenne on todella ripustettu köysillä ja sen paino on lähes kokonaan pylonin varassa. Juuri tästä syystä pyloni onkin ehdottomasti sillan rakenteellisen toiminnan kannalta tärkein yksittäinen rakenneosa. Kirjoittaja arvelee pyloniin kohdistuvan kuorman olevan ”jopa 100 tonnia”.
Tarkennetaan tältä osin lukuarvoa: pyloniin aiheutuu rakenteiden painosta ja köysien kiristämisestä puristuskuormaa noin 1 900 tonnia. Lisäksi mitoitustilanteen kuvitteellinen henkilölukumäärä 100 metrin pääjänteessä on kirjoituksessa mainitun muutaman sadan henkilön sijasta jopa noin 3 000 henkilöä (noin 400 kiloa sillan kansineliömetriä kohti)!
Vaikka kuvitteellinen maksimihenkilökuormitus toteutuisi, pylonin puristuskuorma ei kasvaisi kuin vain noin 300 tonnia (15 prosenttia). Rakenne on siten – voidaan sanoa – hyvin koekuormitettu jo omalla painollaan.
Kirjoittaja arvelee köysien ja pylonin geometriaa tarkastelemalla, että pyloniin ripustautuvat kuormat pyrkisivät kaatamaan pylonia ja aiheuttamaan pylonin juureen suuren rasituksen. Hän nimittää tätä rasitusta ”vääntövoimaksi”, jolla hän tarkoittanee juureen kuviteltua taivutusmomenttia.
Kuvatekstissä hän lisäksi kysyy, miten juuri voi kestää valtavan vedon. Vedolla hän tarkoittanee pylonin taivuttamisesta aiheutuvia juuriliitoksen vedetymmän puolen kiinnityspulttien vetovoimia.
Jos vinossa olevan pylonin pitäisi yksinään (ilman köysiä) kantaa siihen ripustautuvat kuormat ”taivutettuna ulokepalkkina”, pylonin juuren halkaisijan tulisi olla nykyisen 1,1 metrin sijasta jopa viisi metriä!
Pylonin ja köysien muodostama rakenne on kokonaisuutena sellainen, että se kestäisi kuvitteellisen maksimikuormituksensa jopa niin, että pylonin juuressa voisi olla nivel eikä pyloni kaatuisi sittenkään.
Se johtuu siitä, että pyloniin ripustautuva köysien voimaresultantti ei olekaan pystysuuntainen, kuten kirjoittaja olettaa, vaan se pylonin suuntainen.
Tämän mahdollistavat stadionin puoleiset järeämmät takaköydet yhdessä massiivisen maatuen kanssa, johon köydet ankkuroituvat. Pylonin juuren jäykkään kiinnitykseen päädyttiin kuitenkin sen luotettavuuden, edullisuuden ja helppohoitoisuuden vuoksi.
Lämpötilavaihteluiden vaikutukset on suunnitteluvaiheessa tutkittu ja on todettu, että ne eivät aiheuta siltarakenteeseen juurikaan rasituksia, joten sen suhteen ei ole syytä huoleen. Lisäksi pylonissa käytetyt teräslaadut on valittu Suomen talveen soveltuviksi. Kriittisimmät paikat eli köysien kiinnityslevyt, jotka ovat pylonin yläpäässä, on vieläpä reilusti ylimitoitettu niiden vaikean luoksepäästävyyden vuoksi.
Voidaan siis helpotuksesta huokaisten todeta, että sillan olisi jo aikaa sitten pitänyt sortua, jos sellaiseen olisi ollut herkkyyttä. Laukonsilta ei siis ole vaarassa kaatua ja sitä voidaan huoletta käyttää.
Pekka Pulkkinenpääsuunnittelija Erik Erikssonvastaava rakenne-suunnittelija
