Mitä mahtaakaan pitää sisällään ilmaisu "tieteellinen maailmankatsomus"?

Monet sanovat nykyisin mielellään omaavansa ns. "tieteellisen maailmankatsomuksen." Melkoisia ääri-ilmiöitä pitävät sellaisetkin sisällään, vai mitäpä voisi sanoa seuraavanlaisista mielipiteistä ja ilmaisuista? Mahtavatko vaikuttaa niin kovin hyvillä tavoin esim. kasvatuksellisessa mielessä jos joku ne ottaisi oikein tosissaan?

Professori Esko Valtaoja sanoi eräässä lehtiartikkelissaan muutama vuosi sitten:
 

"Elämä on pelkkää fysiikkaa ja kemiaa, pelkkää sähköä."

Olisikohan nyt ihan vain pelkästään niitä asioita?

Helsingin yliopiston professori Raimo Tuomela mainitsee kirjassaan "Tiede, toiminta, todellisuus. Tieteellisen maailmankatsomuksen perusteet" seuraavaa:

"Ihmisellä ei ole mitään sellaista syvää piilevää metafyysisesti (ontologisesti) tärkeää olemusta, joka erottaisi hänet muista reaaliolioista, kuten apinoista, ameboista, tai edes kivistä."

Onkohan nyt aivan noinkaan asia. Tai ehkä nykyään juuri siksi saatetaan joistain ihmisistä käyttää ilmaisua, että "tämä on tunteeton ja kova kuin kivi."

Vielä paremmaksi panee professori Richard Rorty:

"Filosofit ymmärtävät, että meidän lajimme ominaisuuksineen ja nykyisine tiede ja moraalikäsityksineen on yhtä paljon sattuman tuotetta kuin mannerlaatat ja mutatoituneet virukset."

Mahtaakohan olla aivan noin? Jos on, niin ei kuulosta kovin hyvältä ja lohdulliselta, ja mitähän se sattuma voi vielä aiheuttaakaan ihmislajin keskuudessa?

Ns. tieteen aikakausilehtiä oikein tosissaan lukien ja ilman mitään kriittisyyttä, saattaa syntyä seuraavanlaisia elämänkäsityksiä, josta prof. Matti Leisola kertoi luennollaan joku vuosi sitten Tampereen yliopistossa. Erään koululuokan oppilaat saivat tehtäväkseen kirjoittaa ns. metafyysisista näkemyksistään. Eräs 15-vuotias poika kirjoitti seuraavaa:

"Maailmassa ei ole Jumalaa, eikä henkeä, eikä oikeaa ja väärää. Maailmankatsomukseni perustuu tieteeseen. Maailmankatsomukseni johtaa siihen, että elämällä ei ole tarkoitusta."

Poika jatkoi edelleen:

"Vastauksia kysymyksiini aloin etsiä tiedelehdistä, kunnes sain muodostettua aukottoman maailmankatsomuksen, joka perustuu tieteeseen. Elämällä siis ei ole tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajatellen, sillä kuolenko huomenna vai 50:n vuoden päästä, ei ole mitään merkitystä."

Eivät oikein hyvältä kuulosta tälläiset näkemykset. Eivät taida edistää oikein rauhaa ja rakkautta ihmisten välillä ja kykyä osoittaa empatiaa toisia kohtaan.

Jokunen vuosi sitten Jokelan kouluampuja oli kovasti kiinnostunut joistain sekopäisistä sosiaalidarwinismiin liittyvistä asioista.

Tieteellisen tutkimuksen piirissä on nyt onneksi myöskin "pehmeämpiä" haaroja, jotka ymmärtävät ihmisen kokonaisuutta paremmin, kuin jotkut omissä sfääreissään, vähintään metrin maan pinnan yläpuolella leijuvat, toivottavasti harvemmat fyysikot, biologit ja humanistit. Tieteen piirissäkin ilmeisesti on omat "hihhulinsa."

Ikävä kyllä, jotkut saada näiltä vaikutteita ja muovata ainakin osittain mailmankatsomustaan ja asenteitaan näiden "hihhulien" "älynväläysten" perusteella. Rikollisuuden, toisista piittaamattomuuden ja muiden kielteisten ilmiöiden sanotaan olevan nykyisessä ilmapiirissä olevan lisääntymään päin. Henkisessä ilmapiirissä ja kasvualustassa taitaisi olla moniltakin osilta korjaamisen varaa.