Piilota X Palauta

Humaania?

Kommentoi

Otetaan esimerkiksi kerjäläis"ongelma" täällä Suomessa.

Vuosi sitten osallistuin Vihreiden koollekutsumaan maanpuolustusseminaariin eduskunnan Pikkuparlamentissa, jossa puhui liuta yhteiskuntamme, ja muutama jopa maailman mittakaavassa mitattuna, huippuvaikuttajia.

Ministeri Elisabeth Rehn puhui silloin romaneista ja Bosnian tilanteesta tänä päivänä, kun Bosnia ei ole enää kansainvälisen lehdistön valokeilassa sodan loputtua. Lehdistöä ei kiinnosta pienen sodan runteleman maan kohtalo Jugoslavian hajoamisen jälkityrskyissä Euroopan laitamilla.

Sodan arvet koskevat aina pahiten juuri kansakunnan köyhimpiä ja haavoittuvaisemmassa asemassa olevia. Romanit ovat juuri näitä köyhimpiä ja alistetuimmassa asemassa olevia balkanilla, missä käyty sota kärsimyksineen mahdollistaa romanien entistä suuremman leviämisen ympäri Eurooppaa. Kansainvälinen lehdistö ei romanien joukkopakoa sodan jälkeen kameroillaan ikuistanut. Ongelman ydin jäi piiloon.

Niinpä ministeri viittasikin siihen, että pari sataa romania meillä Suomessa kaduilla kerjäämässä ei voi olla iso ongelma verrattuna koko Euroopan romanien tilanteeseen.

Yhdyin silloin ministerin mielipiteeseen. Ei pari sataa romania vielä kesää tee.

Tänään olen toista mieltä.

Mikä sai minut vaihtamaan mielipidettä?

Asun Tampereella ja liikun paljon kaupungin keskustassa. Meillä on täällä Tampereella oma romaniyhdyskunta pesiytyneenä.

En pidä romanien tavasta tunkea kerjäyskulhonsa sentin päähän minusta ja lapsistani. En pidä siitä että he ahdistelevat tavallisia työmatkalaisia bussipysäkeillä - päivästä toiseen sama vaiva, jopa niin että viidentoista minuutin odotuksen aikana kerkeää kaksi tai kolme romania käydä pyytämässä rahaa. En pidä siitä että he katkaisevat matkantekoni kadulla hyppäämällä sivusta kulhoineen suoraan syliini.

Ärähdän heille joka kerta saman: mene pois. Yhden kerran olen joutunut uhkaamaan poliisilla liian röyhkeää käytöstä.

Sanalla sanoen romanit ovat vaiva kaupungin keskustassa.

Romanit tunkevat kutsumattoman olemassaolonsa jokapäiväiseen elämään ja rutiineihin. Arvaan ettei ministeri Rehnillä ole omalla työmatkallaan samaa ongelmaa.

Moni muukin yleisen keskustelun ja päätöksenalainen asia jää tähän samaan loukkuun: se mitä yleisesti mainitaan "humaaniksi", sortuukin lähemmin tarkasteltuna vain yleisluontoiseksi teoriakehitelmäksi asiasta, ja asian käytäntöä tuskin tunnetaan lainkaan.

Tämä on valtapolitiikan ongelma. Sitä paitsi käsite "humaanius" on nyky-yhteiskunnan lyömäase massoille, minkä mainitseminen saa kuulijat jo valmiiksi asennoitumaan nöyräksi niin että oma ajattelu puutuu ja pysähtyy saman tien. Totta kai, emmehän halua olla epähumaaneja!

Silti romaniongelmankin edessä pitäisi olla oikealla tavalla nöyrä. Kolikon tiputtaminen kerjäläisen kuppiin ei auta.

Me tiedämme tänä päivänä, että romanit kerjäävät Euroopassa sellaisena järjestelmänä, mitä tavallisesti kutsutaan rikollisliigoiksi.

Me tiedämme että romanirikollispäälliköt käyttävät heimonsa pienimpiä ja heikoimpia hyväkseen toiminnassaan - olemme tietoisia siitä että romanilapsia pahoinpidellään, silvotaan ja katkotaan luita raa'asti jotta he herättävät sääliä rikkaissa kerjätessään kaduilla. Olemme tietoisia siitä, että romanit kasvattavat lapsiaan neliömetrin kokoisissa häkeissä pimeissä kellareissa ja päästävät heidät päiväksi kadulle kerjäämään. Olemme tietoisia siitä, että romaninaisia raiskataan järjestelmällisesti, jotta heidät saadaan raskaaksi - raskaus ja köyhyys herättää sääliä kadulla kerjääjässä.

Me tiedämme, että romanit myyvät lapsiaan kadulle kerjäämään. Tiedämme myös että kerjäläiset, kerjäläislapsista puhumattakaan, itse eivät kerjäämästään rahasta näe kuin sen pienen ruoka-annoksen millä päivässä tulee juuri ja juuri toimeen. Isot rahat liikkuvat muualle, liigan pomoille ja yhdyskunnassa korkeimmalla oleville. Kerjääminen on ammattimaista toimintaa.

Minä en anna rahaa kerjäläiselle. En halua tukea yhtä Euroopan suurimmista, vahvimmista ja ilkeimmistä rikollisliigoista, mikä silpoo, raiskaa, pahoinpitelee ja myy ihmisiä.

On totta, mitä ministeri Rehn myöskin sanoi tuolloin seminaarissa missä olin läsnä: romaniongelmaan olisi pitänyt jo ajat sitten Euroopan keksiä ratkaisu.

Olen samaa mieltä. Jugoslavian sota oli sota, mikä käytiin yhdentyvän Euroopan laitamilla. Olisi ollut Euroopan ja Euroopan Unionin velvollisuus löytää ratkaisu romanien köyhdyttämiseen ja leviämiseen isommassa mittakaavassa eurooppalaisten rajojen sisällä. Missä on Euroopan vastuu tässä asiassa?

On totta, että Jugoslavian kriisi oli näytönpaikka kasvavalle EU:lle kriisinhallinnasta. Se oli Euroopan Unionille ensimmäinen haaste asiassa.

Mutta onko nyt liian myöhäistä reagoida?

Toivon, että romaniyhteisöä aletaan kansallisten poliisien toimesta suitsia ainakin sen verran, että lapsiin, naisiin ja vanhuksiin kohdistuvat rikokset aletaan huomioida asioidessa romanien kanssa.

Toivon myös, että kansainvälinen oikeus huomioi romaniyhteisön sisällä tehdyt ihmisoikeusrikkomukset ihmisoikeusrikkomuksina eikä yhteisön sisään kuuluvina kulttuurisina piirteinä , ja alkaa omalta osaltaan pohtia ratkaisua asiaan.  

Lisäksi toivon, että muutama Etelä-Euroopassa toimiva romaneja tukeva ja romaneja länsimaiseen elämäntapaan käytännössä auttava ja totuttava vapaaehtoisjärjestö saa muuallakin Euroopassa vahvistusta. Näen, että vapaaehtoistoiminta tässä asiassa on kunnallista sosiaalityötä mahtavampi ase. Sillä on sitä paitsi jo näyttöä asiasta. Sosiaalityö ei kerkeä puuttumaan kuin räikeimpiin epäkohtiin.

EU:n itsensäkin mainitsema, myös meidän kotoisessa uudessa hallitusohjelmassamme mainittu, kansalaisaktiivisuus ja järjestötoiminta, toimii paremmin integraatiossa, mikä kärsii muutoinkin ilmeisestä demokratiavajeesta.

EU ei kerkeä puuttumaan romaniongelmaan täysillä, vaikka se räjähtää jo silmille.

 

 

 

 

Tässä bloggaus Vihreiden järjestämästä maanpuolustusseminaarista mihin tässä merkinnässäni viittaan http://anupalosaari.blogspot.com/2011/07/kohti-eurooppalaista-turvallisuuden.html