Oppia Hämeenkadulle Hampurin Reperbahnilta

Ratikan rakentaminen Hämeenkadulle on kuin Pispalan uittotunnelin teko 1960-luvulla. Tunneli rakennettiin valmiiksi, vaikka tiedettiin, ettei siinä tukkeja uitella.

Ratikan teko herättää kysymyksiä. Mistä Tampereen kokoinen kaupunki ottaa matkustajat 50 metriä pitkiin Hervannasta Keskustorin kautta länteen, seitsemän ja puolen minuutin välein 60–70 kilometrin tuntinopeudella kulkeviin vaunuihin?

Ensimmäisenä työvuotena on jo 11 liikettä lopettanut toimensa Hämeenkadulla ja neljä vuotta vielä rakennetaan.

Onko suunnitelmat siitä, miten saadaan asiakkaat takaisin Hämeenkadulle?

Lähetetäänkö kaupunkisuunnittelijat Hampurin Reeperbahnille? Siellä on entinen punaisten lyhtyjen katu nykyisin kaupungin suosituimpia kohteita. On teattereita, ravintoloita, pelipaikkoja ja viihdettä joka lähtöön.

Siinä on visioita Hämeenkadullekin. 1800-luvun kulkuneuvokin on silloin omassa ympäristössään. Silloin liike-elämään kuuluva kiirekin on poissa.

Arvo Heininen

Tampere

Kommentit (4)

Kommentit

Reperbahn on kaksi kertaa niin leveä kuin Hämeenkatu. Parempi vertailukohta olisi Mönckebergstraße, joka on ydinkeskustan läpi kulkeva joukkoliikennekatu ja merkittävä ostos- ja liikekatu. Hampuri tosin on poikkeus siinä mielessä, että se taitaa olla ainoa Saksan suurista kaupungeista, jossa ei ole raitiotiejärjestelmää (mutta raitiotietä raskaammat S- ja U-Bahn-järjestelmät kaupungissa toki on).

Kaupunki ja raitiotieallianssi ovat tuottaneet paljon materiaalia, jossa kirjoittajan kysymyksiin on vastattu. Matkustajat ratikalle tulevat sieltä mistä nykyiset bussimatkustajatkin, ja ulkomailta hankittujen kokemusten mukaan raideliikenne houkuttelee ihmisiä käyttämään jopa joukkoliikennettä enemmän kuin linja-autot.

Kaupungin materiaalista käy myös ilmi, että raitiovaunut ovat 37 metriä pitkiä, mutta raiteiden ja pysäkkien rakentamisessa varaudutaan 47-metrisiin vaunuihin. Norjan Bergenistä on esimerkiksi otettu oppia tähän, sillä siellä raitiovaunut kävivät heti liian pieniksi suuren kysynnän takia, ja vaunuja jouduttiin jälkikäteen pidentämään.

Raitiovaunun huippunopeus on tuo 70 km/h, mutta huippunopeutta päästään ajamaan käytännössä vain Hervannan valtaväylän varrella. Pysäkkien välillä nopeus ei muuten ehdi nousemaan noin suureksi. Keskinopeuden pitäisi kuitenkin asettua suuremmaksi kuin linja-autoilla.

Kuten kirjoittaja toteaa, raitiovaunu on 1800-luvun keksintö. Raitiovaunut yleistyivät kaupungeissa 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin (1885) kehiteltiin myös toinen kulkuneuvo, polttomoottorilla kulkeva henkilöauto. Kirjoittaja varmaan ymmärtää, että 1800-luvun raitiovaunu poikkeaa 2020-luvun raitiovaunusta vähintään yhtä paljon kuin 1800-luvun henkilöauto poikkeaa 2020-luvun henkilöautosta.

Tuomas Palonen

Lukijalta

Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.