Muokkaa

”Olisiko kauhea vaiva tervehtiä”?

Pääkirjasto Metsossa järjestetyssä Tampereen Akateemiset Naiset ry:n syksyn ensimmäisessä jäsenillassa 4.9.2017 virittelimme teemaa kansainvälisyyteen ja korkeakoulutettujen naisten työelämäkokemuksiin eri maissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaksi alustajaa, jotka kertoivat opiskelu- ja työhistoriastaan suomalaisissa yliopistotyöyhteisöissä. Molemmilla alustajilla oli kokemuksia useista eri maista niin opiskelijana kuin työntekijänäkin.

Viehätys Suomeen nostettiin esiin tutuin teemoin: luonto, maaseutumaisuus ja hiljaisuus. Vuodenajat jakoivat kokemuksia. Toiselle vuodenajat olivat yksi syy miksi hän oli Suomeen hakeutunut, toiselle pimeyteen tottuminen on työlästä. Monet asiat ovat meillä ihmisen kokoisia verrattuna maailman metropoleihin. Suomen yleiskuvassa näkyy koulutuksen vahvuus. Itsenäisyys oman työn tai opiskelun suhteen kasvattaa motivaatiota ja luo mahdollisuuksia toimia omien tavoitteiden ja kiinnostusten mukaan, mutta tämä edellyttää sinnikkyyttä ja kykyä hallita omia aikataulujaan.

Akateemisten työmarkkinoiden pätkätyöt ja epävarmuus koskevat Suomessa erityisesti naisia ja tässä suhteessa tänne muuttaneiden työmarkkinoille pääsy on erityisen haasteellista ja sattumanvaraista, vaikka suomen kielen taitoakin jo olisi. Päällimmäisiksi keskustelussa suomalaisen työelämän piirteistä nousivat työhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta yksinkertaiset asiat, kuten auttaminen ja tuki. Tätä Suomeen muuttaneet odottavat työpaikan ihmissuhteilta, mutta tätähän me kaipaisimme itse kukin, jos vain saisimme sanottua. Hyvä kohtelu – siinäpä se ihmisten välisten kohtaamisen avain. Yksinkertaiset kohteliaisuudet ja tervehtimiset luovat arjen hyvinvointia ihmisten elämään, helpottavat työssä viihtymistä ja tukevat osallisuuden kokemuksia. Nämä rutiinit auttavat myös ylittämään kulttuurisia raja-aitoja ja tutustumaan erilasiin tapoihin ajatella ja toimia.

Toinen työelämän kompastuskivi, joka kärjistyy tänne muuttaneiden kohdalla, on naisten asiantuntijuuden ohittaminen ja osaamisen aliarviointi. Työtovereilta ja esimiehiltä odotettiin kiinnostusta ulkomailta tulleiden osaamiseen ja keskustelua siitä, miten erilaisia kansainvälisiä kokemuksia ja tietoa voisi soveltaa Suomen oloihin matkimatta ulkomaisia malleja ja toimintatapoja. Avoimuuden ja uteliaisuuden myötä rakentuva poikkikulttuurinen vuoropuhelu kasvattaisi kaikkien osaamista. Oppiminen yhdessä tuottaa iloa ja voimaannuttaa työyhteisöjä. Työyhteisöissä ei kuitenkaan osata vielä hyödyntää niitä kulttuurisia resursseja ja osaamista, joita ulkomailta tänne muuttaneet suomalaisille työpaikoille tuovat.

Millainen työpaikkakulttuuri suomalaisissa työyhteisöissä siis vallitsee, kun tänne muuttaneiden akateemisesti koulutettujen naisten odotukset ja toivomukset ovat näin yksinkertaisia? Suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsee tasa-arvon ideaali, mutta kokemukset autoritaarisuudesta ja hierarkioista ovat myös tätä päivää. Onko autonomia ja tasa-arvo sitä, että kaikki vastaavat vain itse itsestään? Tällaiseen toimintakulttuuriinhan ei kuulu avun pyytäminen eikä myöskään sen tarjoaminen. Yltiömäinen itsenäisyyttä korostavaan ilmapiiri ei hevin salli pehmoilua eli ystävällistä huolenpitoa, joka helposti tulkitaan paapomiseksi. Tällaisista odotuksista ei kuitenkaan ollut kyse. Alustajat peräänkuuluttivat yksinkertaisia sosiaalisen kanssakäymisen perusasioita ja sensitiivisyyttä toisten ihmisen ja heidän tilanteensa huomioimiseen. Eri kulttuureista tulleiden ihmisten välinen kohtaaminen toteutuu paraiten ”sydämen arvoja” vaalimalla, kuten toinen alustajista korosti.

Konkreettiset keinot, joilla työpaikoilla voidaan edistää kulttuurien välistä kohtaamista tarkoittavat yksinkertaisia arkisia asioita. Tietty tunnusteluvaihe työpaikalla tarkoittaa sitä, että small talk -tyyliin osoitetaan kiinnostusta ja huomataan uusi ihminen työpaikalla. Suomalaiset mielellään ihmettelevät sitä, miksi ihmeessä joku haluaa tulla Suomeen. Vaikka tästä voisi aloittaa. Perusteellisempi sisäänpääsy työyhteisöön voisi tarkoittaa sitä, että työpaikalla esitellään kollegat ja esimiehet sekä kerrotaan mitä kukin siellä tekee ja siis, millaisissa asioissa kenenkin puoleen voisi kääntyä. Sekä alustajat että keskustelijat jakoivat kokemuksiaan suomalaisten yliopistotyöpaikkojen sulkeutuneisuudesta ja kommunikaatiovajeista.

Terveisin Lea Henriksson

Tampereen akateemiset naiset ry:n hallituksen jäsen

Tampereen Akateemiset Naiset

Tampereen Akateemiset Naiset ry saattaa eri-ikäiset ja eri aloille valmistuneet naiset kohtaamaan toisensa. Vuonna 1949 perustetussa ja nyt maan kolmanneksi suurimmassa akateemisten naisten yhdistyksessä on runsas 90 jäsentä.

Yhdistyksen keskeinen toiminta on kuukausittaisissa jäsentapaamisissa ja teemana on tänäkin vuonna akateemisten naisten muuttunut toimintaympäristö ja uralla eteneminen.

Katso lisää https://www.sites.google.com/site/taanry/