Köyhyys ei ole köyhän ihmisen syy

Tuloerojen kasvu ja eriarvoistumiskehitys ovat Suomessakin nykypäivää.

Köyhiä ihmisiä on vähemmän kuin taloudellisesti pärjääviä, mutta he ovat entistäkin köyhempiä. Köyhyys erottuu. Asuinalueet ovat jo paljolti eriytyneet ihmisten tulotason mukaan. On kerrostaloalueita, joissa asuu vain hyvin vähävaraisia ihmisiä, ja joiden kouluissa on vain vähävaraisten ihmisten lapsia.

Kun absoluuttinen köyhyys ja huono-osaisuus ei enää koettele kansalaisten enemmistöä, ei politiikassakaan enää suosita satsaamista yhteisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Köyhien ihmisten tilanne ei kiinnosta.

Hallituksella ei ole köyhyyttä vähentävää ohjelmaa, vaan päinvastoin sen leikkauspolitiikka osuu kipeimmin köyhiin ja vähävaraisiin.

Tampereella saimme uuteenkin pormestariohjelmaan kirjauksen siitä, että ns. köyhyysohjelmaa kehitetään.

Köyhyys on vakava toimeentulo-ongelma, mutta siinä on kyse paljosta muustakin. Pitkään jatkuvasta köyhyydestä seuraa itsearvostuksen puutetta, heikentyvää itsetuntoa, ulkopuolisuuden tunnetta. Kun ei kelpaa yhdellekään työnantajalle tai ei enää ole työkykyinen, se voi johtaa osattomuuden kokemukseen, näköalattomuuteen ja voimattomuuteen.

Lisäksi köyhyydestä seuraa usein heikentyvää terveyttä, sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Päihdeongelmatkaan eivät ole harvinaisia.

Joskus päihdeongelma on syy köyhtymiseen, mutta useammin se on seuraus pitkään jatkuneesta toivottomuudesta. Kaikki eivät ole teräksestä.

Monet köyhyydelle selkänsä kääntäneet ajattelevat, että ihminen on oman onnensa seppä, ja että köyhyys on ihmisen oma syy. Se on ani harvoin, jos koskaan totta. Ihminen voi olla köyhä monesta syystä. Usein se on periytyvää, yli sukupolvien ulottuvaa.

Pitkään työttömänä oleminen tai sairastaminen voi johtaa köyhyyteen. Niin myös epäonnistumiset yrittäjyydessä, joka ei nykyisin ole aina itse valittua, vaan ainoa vaihtoehto yrittää hankkia elanto. Kenestä tahansa voi tulla köyhä tai hyvin pienituloinen.

Köyhyys johtaa eriarvoisuuteen. Se ei ole toivottavaa kenenkään kannalta.

Kun osalta ihmisiä viedään näköalat ja toivo, kokemus siitä että asioihin voi vaikuttaa, jää jäljelle ei toivottuja vaikuttamisen keinoja.

Maailmalla on tästä paljon esimerkkejä. Ratkaisu mahdolliseen kasvavaan syrjäytettyjen ihmisten protestiin ei ole voimakeinojen lisääminen.

Ratkaisujen etsiminen on aloitettava yhteiskunnan rakenteista, poliittisista valinnoista, jotka sysäävät osan ihmisistä sivuraiteelle. On luovuttava ajattelusta, jossa kaikki on alisteista taloudelle. Talous on ihmistä varten. Ihmisten ei tarvitse todistella yhteiskunnalle kelpoisuuttaan ja kuntoisuuttaan. Yhteiskunnan tulee todistaa ihmisille kelpoisuutensa.

Ulla-Leena Alppi

kaupunginvaltuutettu (vas)

Lukijalta

Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.