Työ, aika

Luin jokseenkin merkillisen artikkelin (http://www.hs.fi/ura/art-2000005179674.html) Helsingin Sanomista, jossa uran Yhdysvalloissa tehnyt suomalainen rakenteli juoksuhautoja ja barrikadeja suomalaisen ja yhdysvaltalaisen työelämän välille. Primääri viesti tuntui olevan, että Suomessa vapaa-ajalle annetaan liikaa painoarvoa ja että USA:ssa työ soluttautuu osaksi koko aika-avaruutta. Enpä tiedä.

Teksti nimittäin alkoi mennä kummallisen ahdistavaan suuntaan kertomalla, miten jenkkikollegamme tekevät töitä aamukuudesta ilta yhdeksään, ja viikonloput menevät valmistellessa muun muassa presentaatioita. Hattuna koko hulluttelulle maalailtiin työntekijöiden hermoromahduksia, kun ei saavutetakaan marginaalista joukkoa, joka tienaa miljoonia dollareita vuodessa. 150 000 vuodessa ei kuulemma riitä mihinkään.

Mutta eihän se riitäkään. Nimittäin jos esimerkiksi haluat lapsesi Harvardiin tai vaikka MIT:yn. Raha määrää kaiken motivaatiosta tulevaisuuden toteuttamiseen. Tämäkö on American dream? Anna kaikki aikasi tai et mitään.

Suomessa on puhuttu paljon viime aikoina työn pehmeistä arvoista, minkä näen hyvänä asiana. On otettu esille työn imua, tunnejohtamista, työhyvinvointia, ergonomiaa ja vaikkapa sosiaalista kilpailuetua, ja näitä on vahvasti kehitetty monissa yrityksissä. Mikään näistä arvoista ei tunne aikaa; kun tällaisista tekijöistä mahdollisimman moni toimii työn ohjaajana tehokkuus ajan funktiona menettää totaalisesti yhtälönsä voiman. Lopputulos on yleensä voittoisa, käytettiin siihen 6 minuuttia enemmän tai ei. 

Ruotsissa tehtiin taannoin kokeilu selvästi lyhyemmästä työajasta, jossa substanssin peruskulmakivenä oli itseohjautuvuus. Erittäin mielenkiintoinen lopputulos kieli merkittävästi tehostuneesta työsuorituksesta. Logiikka tämän taustalla ei ole loppujen lopuksi kovinkaan kummoinen. Osa on psykologiaa, mutta suuri osa on myös havainnollistettavissa matemaattisin suurein resurssikontekstissa. Kansantaloustieteen termein lyhyesti: kun rahapalkkio on sama, on ainoa kannustin aika (joka on muuten ylivoimaisesti arvokkain resurssimme jos et sitä vielä tiennyt: "omistat" sitä tasan tarkkaan saman verran kuin vaikka Teemu Selänne, ja mistään et saa lisää). Jos saat mahdollisuuden tehdä saman työn lyhyemmässä ajassa, teet sen, koska rajahyöty vapaa-ajan lisäyksestä voittaa helposti työtehon lisäyksestä johtuvan haitan. Voit toisin sanoen ehdä enemmän asoita, joita ei ole kahlehdittu sääntöihin ja sopimuksiin.

Jos palaamme mainitsemaani artikkeliin, on toki totta, että suomalainen haluaa sulkea työn vapaa-aikansa ulkopuolelle melko totaalisesti. Huonona puolena tässä ilmiössä on esimerkiksi se, että globaalissa vaihdannassa ei ole koskaan yötä tai iltaa, mikä voi aiheuttaa sen, että hedelmällisiä mahdollisuuksia voi helposti mennä sivu suun. Haluaisin kuitenkin pureutua tässä vähän syvemmälle taustoihin.

Suomessa työhön liittyvä retoriikka on historiallisesti syyllistynyt negatiiviseen kaikuun. On käytetty verbejä 'raataa' ja 'paiskia'. Monet ajattelevat edelleen, että työssä ei saa olla hauskaa. Ikävä kyllä moni näistä on vieläpä esimiehiä. Kaiken lisäksi taustalla on varmastikin jokin luterilaisuskonnollinen lähestyminen nöyrään (ja nöyryyttävään) työntekoon jotain herraasi varten, mitä kannamme mukanamme sukupolvesta toiseen. "Ensin työ, sitten huvi" on paskaa, sanon minä.

Jos vielä kerran otamme Ruotsin työelämän syyniin ja menemme vaikkapa Saabin tehtaille, niin löydämme kokoamislinjastolta onnellisia ja työhönsä tyytyväisiä ihmisiä. Heidän ei tarvitse myydä viittä päivää ollakseen onnellisia edes sitä kahta päivää, niinkuin moni Suomessa joutuu tekemään. Heitä ei nähdä pelkkinä rahantekokoneina jollekin ahneelle miljardööriomistajalle. En ihannoi Ruotsia monessakaan asiassa, mutta työelämän retoriikka on siellä hyvinkin kohdallaan. Olen sen myös itse saanut onnekseni kokea.

Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, että vaikka joudumme kärsimään välillä kuuden minuutin aivopieruista sun muista, Suomessa, jota myös Euroopan ameriikaksi kutsutaan, ei ole lähdetty näihin käsittämättömiin työaikahullutuksiin. Todellisen työtehon selittäjä on melko kaukana aikamittareista. Mutta sen myönnän, että uusien mittareiden keksiminen on vaikeaa.

Sanoin aiemmin, että "omistat" aikaa. Et oikeasti omista. Eikä aikakaan toisaalta omista sinua. Huomisen tunnit eivät vielä ole täällä; niitä ei ole olemassa. Menneisyyden tunteihin et taas pysty tekemään enää muutoksia.

"Ensin työ, ja siitä huvi". Silloin aikakaan ei kulu turhaan.

 

juraratia.com

 

 

Jura Ratia

Olen kauppatieteenmaisteri, entinen huippu-urheilija ja työskentelen ilmailualalla.
Olen kiinnostunut enimmäkseen sosiaalisista ilmiöistä ja usein yritän kyseenalaistaa vakiintuneita instituutioita. Ihmisen käytös ja valinnat kiinnostavat erityisesti. Seuraan ympäristöäni tarkasti ja maailmankuvani on melko globaali. Luen jatkuvasti uutta.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.