Kolme kertomusta iäkkäiden kohtaloista Tampereella

Mummo oli Kaupin sairaalassa kuukausia odottamassa viiden hengen huoneessa vakinaisen aasuinpaikan vapautumista jostain. Yksikkö suljettiin ja hänet siirrettiin Rauhaniemen sairaalaan.

Ensimmäisenä iltana mummo kaatui ja lonkka murtui. Hänet siirrettiin TAYS:in. Henkilökohtaiset tavarat jäivät Rauhaniemen sairaalaan. Niitä haettaessa selvisi, että mummo oli uloskirjattu osastolta, eikä asiasta ilmoitettu omaisille. Osastolle sisään pääsi kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen, kun vierailijoita oli poistumassa osastolta. Tavarat löytyivät tunnin etsinnän jälkeen eri paikoista. Osa toisilta potilailta. Mummo kuoli lonkkaleikkaukseen.

Omaishoitajana toiminut pappa oli uupunut hoitovuosien jälkeen ja joutui Hatanpään sairaalaan fyysisten oireiden takia. Viikon päästä osaston lääkäri päätti kotiuttaa hänet omaisten vastustuksesta huolimatta. Lääkäri vetosi siihen, että vaimo hoitaa häntä kotona. Lääkärille oli useaan kertaan kerrottu, että vaimo on itsekin sairaalassa.

Ehkä lääkärin ymmärtämättömyys johtui hänen huonosta suomenkielen taidostaan. Kotiutustiimi perui ensimmäisen käynnin vedoten henkilövajaukseen. Viikon kuluttua se vihdoin tuli ja lähetti papan takaisin sairaalaan.

Puistosairaalassa kului kahdeksan kuukautta. Diagnoosina oli masennus. Kotiuttamiseen painostettiin niin, että tuli tunne saako hoitohenkilökunta tulospalkkion kotiutetuista potilaista. Sairaalasta lähtiessä papalla oli myös diagnoosina eturauhasen kiltti syöpä.

Huonokuntoinen pappa ehti olla kotona kuukauden, kun kotihoito passitti hänet Acutaan. Sieltä hänet lähetettiin kotiin, koska mitään ei löytynyt. Reilun viikon kuluttua kodinhoitaja lähetti papan uudelleen Acutaan. Nyt todettiin keuhko, haima- ja luustosyöpä. Kahdeksan kuukauden aikana syöpiä ei havaittu Puistosairaalassa.

TAYS:in syöpäosastolla pappa kaatui ensimmäisenä päivänä ja selkä murtui. Elämän lanka paloi loppuun kolmessa päivässä Pirkanmaan hoitokodissa.

Kotihoito oli inhimillistä ja potilaan terveydentilan huomioivaa. Huonoa on se, että vanhuksen kotiavain kadotettiin.

Elokuun lopussa muistihäiriöistä kärsivän Mummo2 oli tilannut taksin, mutta ei muistanut mihin oli menossa. Taksikuski soitti pojalle ja lupasi viedä mummon Acutaan. Poika ehti Acutaan neljän tunnin päästä. Mummo istui aulassa. Hän ei ollut syönyt mitään koko päivänä eikä osannut käyttää aulan välipala automaattia. Kello 21 Acutasta luvattiin, että mummo saa jäädä sinne yöksi. Aamulla selvisi, että mummo oli lähetetty illalla kotiin sovitusta huolimatta. Mitään syytä Acutassa ei huonovointisuuteen löytynyt.

Syyskuussa hän kaatui kotona ja mursi lonkkansa. Kaatumisen syy ei selvinnyt. Hänet kotiutettiin viikon päästä leikkauksesta vaikka hän ei päässyt kunnolla sängystä ylös. Kotiutustiimi toimi kuten luvattiin. Kotihoito kävi kolmesti päivässä. Nytkin kotihoito kadotti vanhuksen avaimen. Eräänä aamuna kotihoito soitti, ettei mummo avaa ovea, eikä vastaa puhelimeen. Vanhus löytyi parvekkeelta kuolleena.

Kuolinsyy oli pitkälle edennyt sepelvaltimotauti ja useat muut sairaudet.

Eikö vanhusten sairauksia ja hoitoa oteta tosissaan vai onko kyse välinpitämättömyydestä ja huolimattomuudesta. Onko tehokkuusajattelu ja voitontavoittelu tärkeämpää kuin sairaiden hoito.

Kirsi-Maarit Asplund

Ari Perämaa

Lukijalta

Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.