Yksinäisyys kohdataan juhlapyhänä

Juhannusaamuna kävelin Tammelantorille hakemaan kilon siiklin varhaisperunoita. Perunalaatikon äärellä vaihdoin muutaman sanan iäkkään miehen kanssa ja toivotin hänelle lähtiessäni hyvää juhannusta. Hän otti minut kuitenkin kiinni ja sanoi ääni väristen juhannuksen – kuin muidenkin juhlapyhien – ahdistavan häntä suunnattomasti.

”Minulla ei ole ketään. Ja näin juhlapyhinä joudun kohtaamaan sen todellisuuden ja se sattuu. Minun on vaikea kertoa asiasta muille, koska tunnen siitä häpeää. Odotan koko ajan arkea.” 

Yksinäisyys on aikamme yksi merkittävimmistä haasteista. Se heikentää kansakuntamme psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Pitkään jatkuneena se suorastaan rampauttaa meidät. Tutkimusten mukaan yksinäisyys ei valitettavasti ole laskussa, vaan päinvastoin se on jyrkästi kasvussa.


Arviolta miljoona suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi

Arviolta miljoona suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi ja peräti joka kymmenes meistä kokee olevansa jatkuvasti yksinäinen. Koko väestön tasolla yksinäisyys on yleisintä nuorten alle 30-vuotiaiden ja iäkkäämpien yli 70 vuotta täyttäneiden keskuudessa. Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä tuloihin - siksi yksinäisyyden vähentämiseksi - sopii erittäin huonosti vallitseva eriarvostava ja tuloeroja kasvattava politiikka.

Nykyisessä politiikassa luottamukseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuva sosiaalinen kestävyys on kateissa. Kyse ei ole nyt joidenkin yksittäisten leikkausten ja toimien seurauksista, vaan paljon laajemmin siitä, miten tasa-arvoon ja solidaarisuuteen perustuvaa ja yhteisvastuuta toteuttavaa yhteisöllisyyttä pala palalta määrätietoisesti murennetaan. Sitä murennetaan sellaisen ideologian merkeissä, jonka mukaan kaikella pitää olla markkinoilla määräytyvä hintansa ja ettei sen enempää tuottamattomalla omaisuudella kuin tuottamattomalla ihmisellä ole arvoa.

Tämä yhteiskunnallinen muutos on omiaan aiheuttamaan pahaa oloa ja kasvavaa yksinäisyyden kokemusta ihmisissä, eli eristäytymistä, ulkopuolisuuden tunnetta tai epäonnistumisen pelkoa. Vastuullisia yksinäisyyden lisääntymiseen tulee - vallitsevan politiikan lisäksi - etsiä myös muualta, alkaen jokaisesta meistä, jolla on mahdollisuus sanoa ei tälle kehitykselle, mutta syystä tai toisesta vaikenee. 

Vanhan herrasmiehen sanat painuivat sydämeeni ja asia palautui juhannuksen aikana mieleeni uudelleen ja uudelleen. Emme saa sulkea silmiämme kasvavalta yksinäisyydeltä ja meistä jokainen voi vaikuttaa asiaan. Muutoksen pohja rakennetaan yksinkertaisesti sille, että huomioimme läheisemme ja ennakkoluulottomasti hieman ne tuntemattomatkin - vaikka perunalaatikolla tapaamamme - ihmiset. Huomioiminen lähtee pienestä, pelkästään hymyilemisestä tai kiittämisestä. Sillä on suuria vaikutuksia omaan, toisen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Hymyillään kun tavataan. Välittäminen on kova juttu. 

Ilmari Nurminen
kansanedustaja 
 

 

Ilmari Nurminen

Hyvä yhteiskunta huolehtii myös heikoimmistaan. Kirjoittaja on hiljaisten äänitorvi ja pirkanmaalaisten kansanedustaja (sd.)

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.