Kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla

Janne Takala

Tällä viikolla lehdistä on saanut lukea katutaistelusta, uhrauksista, vallankumouksesta ja –kaappauksesta. Herkempi kansalainen saattaa jo huolestua.

Ei hätää. Näissä jutuissa puhuttiin pyöräväylien rakentamisesta.

Jos ensin rakennetaan tuhannen auton parkkiluola ja sitten poistetaan kadunvarresta muutama parkkipaikka, otsikko ”pyöräilyreitti vie parkkipaikat” vaikuttaa hieman tarkoitushakuiselta. Kun perään vielä kysytään, voidaanko parkkipaikat uhrata, ei ainakaan jää epäselväksi, mikä on kirjoittajan kanta liikennesuunnitteluun.

Rongankadusta kirjoitettiin myös vuoden 1918 hengessä ”katutaistelut leviävät” –otsikolla. Melko raflaava sanavalinta, kun aiheena on muutama bussipysäkki.

Osataan sitä isolla kirkollakin. Helsingissä on jo kaivettu vallankumous –sana naftaliinista. Toimittaja on autojonossa istuessaan päätynyt arvioon, että kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla.

Paitsi tarkoituksellisen vastakkainasettelun luominen, näissä jutuissa huolestuttaa kirjoittajien täydellinen tietämättömyys arkielämästä. Jokainen Suomessa pyöräillyt tietää, että asioita ei todellakaan tehdä pyöräilyn ehdoilla.

Katsokaa peilijäässä olevia pyöräteitä ja jalkakäytäviä ja verratkaa vieressä olevaan aurattuun ja hyvin hoidettuun katuun. Kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla.

Tampereen pyörätiet ja jalkakäytävät olisi myös voinut hoitaa niin, että keskiviikkona ne olisi suolattu ja torstaina aurattu puhtaiksi sohjosta. Tämähän on perustekniikka katujen kunnossapidossa. Pyöräväylillä ei toimita samoin, koska ketään ei tunnu kiinnostavan. Mutta silti: kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla.

Viime kesänä tehtiin Hämeenkadulle 60 000€ elävöityskokeilu, jossa tehtiin muun muassa paljon kiitosta saaneet pyöräkaistat. Tästähän nousi melkoinen kalabaliikki. Vähän sen jälkeen hyväksyttiin kymmenen kertaa suurempi autoiluinvestointi, Prisman risteyksen rakentaminen Hervannan valtaväylälle. Sen hinta on 600 000€, mutta tästä päätöksestä ei ole suuremmin kysymyksiä herännyt. Johtopäätös on siis: kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla.

Katusuunnittelussa toistuu sama kuvio. Kaupunkia on yli 50 vuotta kehitetty autoilun ehdoilla, mutta nyt kun tila keskustassa alkaa loppua, muutaman parkkipaikan poistaminen käännetään joksikin suunnattomaksi uhraukseksi, joka etuoikeutetuilta vaaditaan. Verorahoilla louhittua, tappiollista parkkiluolaa ei tässä kohtaa kannata muistella. Arvaattekin jo: kaikki tehdään pyöräilyn ehdoilla.

Se tunnutaan helposti unohtavan, että tavoitteena ei ole se, että ”kaikkien pitäisi pyöräillä.” Pyöräilyn osuus matkoista Tampereella oli viimeksi laskettaessa 6 prosenttia ja tavoitteena on nostaa se 10 prosenttiin, ei sataan. Jo tällä kasvulla Tampereella säästettäisiin vuodessa 5 miljoonaa terveyshyötyinä.

Ilmapiiri Suomessa on heikentynyt viime vuoden aikana, eikä median rakentama vastakkainasettelu aiheesta kuin aiheesta sitä helpota. Itse toivoisin, että journalistit eivät lisäisi vastakkainasettelua liikennesuunnittelusta kirjoittaessaan. Se vaikuttaa suoraan turvallisuuteen ja asenteisiin liikenteessä.

Kommentit (9)

Kommentit

Lähiöissä asuvat harmaapäiset äijät pelkäävät elämäntapansa puolesta. Hekin kun ovat havainneet, että oikeita kaupunkilaisia ei enää kiinnosta autoilu läheskään entiseen malliin. Kirkonkylällä oli toisin.

Tero Moro

Kylläpä insinööri on pihalla liikenteestä.
Ei Hämeenkadulle ole tehty pyöräkaistoja.
Eikö insinööri tiedä, mikä on pyöräkaista?

Ja kyllä Tampereella on tuolle pienelle vähemmistölle (pyöräilijöille) tehty aivan järjettömästi uhrauksia.
Ja etenkin uhrauksia, jotka sortavat enemmistöä.

res.kulj.au

Onhan se varmaan vaikeaa käsitettäväksi, kun pitää tieliikennelakia vain huumorina.

Ja kyllä minä luin ihan koko kirjoituksen.
Olikin taas oikein harvinaisen yksisilmäinen kirjoitelma.

res.kulj.au

Arkikieli eroaa eroaa lakitekstistä. Hämeenkadun kokeilun yhteydessä pyöräilylle on erotettu omat osuutensa tiemerkinnöin. Talvella nämä osuudet ovat jalkakäytäviä.

Kalevan torni

Ei ole mitään arkikieltä, joka oikeuttaisi käyttämään vääriä termejä.
Tuskinpa sinäkään ymmärtäisit, jos kirjoittaisin moottoritiestä ja tarkoittaisin sillä pyörätietä.

Hämeenkadulla oli ehkä tarkoitus erottaa pyöräilijät ja jalankulkijat, mutta niin ei tehty, vaikka yhdistettyyn pyörätiehen ja jalkakäytävään piirreltiinkin viivoja ja polkupyöränkuvia.
Kadun päässä oli edelleen liikennemerkki, joka määräsi sen yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi.

res.kulj.au

No siitä varmaan olemme yhtä, että Suomi ja Tampere ovat täynnä paikkoja, joissa on tarkoitettu jotain muuta kuin mitä liikennemerkit osoittavat.

Toki tiedän, että pyöräkaista on polkupyörille ja mopoille tiemerkinnöin ajoradalle merkitty osa ja ja pyörätie rakenteellisesti ajoradasta erotettu osa. Tiedän myös, että pyöräkaistalla ja pyörätiellä on erilaiset väistämissäännöt.

Mutta silti puheessa on aivan tavallista ja ymmärrettävää, jos joku puhuu pyöräkaistasta tarkoittaen pyörätietä, joka on erotettu keskiviivalla jalkakäytävästä. Kyllä minuakin joskus ärsyttää, kun monet puhuvat Englannista tarkoittaessaan koko kuningaskuntaa, mutta kyse on usein vain arkikielestä ja puhuja yleensä tulee ymmärretyksi.

Kalevan torni

"Ei ole mitään arkikieltä, joka oikeuttaisi käyttämään vääriä termejä."

Olet varmaan suosittu kaveri oikeassa elämässä jos otat kierroksia puhetavasta jota ymmärtävät toisetkin ihmiset, eivätkä vain asianajajat ja lainoppineet.

Sörkkä

Janne Takala

Kirjoittaja on perheenisä, insinööri ja aloitteleva kansalaisaktivisti Kalevasta. Tammelan Hattutempun kannatusyhdistyksen pj, toimin lisäksi Tampereen Polkupyöräilijät ja Urbaani Tampere -yhdistyksissä.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.