Seppo Jokinen on ehdoton hyvän äijäruuan ystävä

Plevnassa Seppo Jokisen suosikki on makkarapannu. Sitä nauttiessa voi miettiä maailman menoa tai seuraavan kirjan käänteitä.

Lounaspaikaksi Jokinen valitsee keskikaupungilta ravintola Plevnan. Hän nappaa pöydän päästä ruokalistan ja tarkistaa, että makkarapannu on yhä listalla.

– Sen kävimme aina miesporukalla syömässä, kun olin töissä kaupungin tietokonekeskuksessa ja työpaikan ruokalassa oli tarjolla kasvisruokaa, Jokinen sanoo.

Päivällä Jokinen kertoo syövänsä harvoin. Kalevassa sijaitsevalle työhuoneelleen hän varaa mukaansa vain jotain pientä naposteltavaa. Nyt on tilaisuus ottaa vähän rennommin, sillä uusin kirja Hervantalainen on painossa ja ilmestyy muutaman viikon päästä.

Kirjan tekemistä Jokinen vertaa lapsen syntymiseen.

– Alullepano on mukavin vaihe. Sen jälkeen odotus muuttuu tuskallisemmaksi, kunnes lopussa työ on valmis. Oikeastaan kaikkein hauskinta vaihe kirjan tekemisessä on se, kun tarina on vielä vain ajatuksissa.

Seppo Jokisen dekkarit ovat Tampereen kaupunginkirjaston luetuimpien kirjojen kärjessä. Koskisen tutkimuksia lukevat eniten keski-ikäiset naiset.

Suosion syyksi kirjailija itse arvelee sen, että kirjojen tapahtumat ovat lähellä arkipäivää.

– Kerron aika paljon niin Koskisen kuin muidenkin henkilöiden arjesta ja perhe-elämästä. Lapset kasvavat ja poliisit käyvät töiden jälkeen ruokakaupassa kuten muutkin ihmiset.

Kirja ja vuosi -tahtia Jokinen on naputellut komisario Koskisen tarinoita kuusitoista vuotta.

– Ilmestymisajankohta on siirtynyt aina vain aikaisemmaksi keväällä, Jokinen toteaa.

Kirjavuosi alkaa syksyllä ja silloin hän työskentelee viitenä päivänä viikossa normaaliin virastoaikaan. Kirjan valmistuttua on vuorossa loma.

– Pääsen vähäksi aikaa eroon Koskisesta, Jokinen hymyilee.

Useana vuonna lomamatkat ovat suuntautuneet Australiaan ja Yhdysvaltoihin, mutta nyt vaimon kanssa lähdetään viikon reissulle Roomaan. Kesä kuluu mökillä Kainuussa ja syksyllä alkaa taas uuden kirjan kirjoittaminen.

– Se on muhinut mielessä rinnan tämän Hervantalaisen kanssa. Samalla tavalla kaikki kirjani ovat syntyneet. Työstän juonta mielessäni ja päällekkäin voi olla pari kolmekin kirjaa. Edellinen voi olla pahasti kesken, kun uusi jo lykkää ulos.

Australia on Seppo Jokiselle tuttu maa. Hän lähti parikymppisenä sinne töihin.

– Olin useassa kymmenessä työpaikassa. Liftasin maan halki ja poikki kaksi kertaa.

Kaipuu maahan jäi pysyväksi. Erityisesti Jokinen muistaa Australian kirkkaan tähtitaivaan.

– Vietimme vaimon kanssa talven 2005–2006 Queenslandin Bribie Islandilla ja Hiirileikistä kirjoitin siellä ison osan. Oli mukava leudossa säässä naputella pakkaskohtauksia.

Jokinen teki nuorenamiehenä töitä joka puolella Australiaa.

– Nuorena kokee kaiken niin voimakkaasti ja maahan jäi vahvat omat henkiset siteet. Kun menee samaan paikkaa vuosien jälkeen, kokee siitä häivähdyksen uudelleen. Sen ohi vilahtavan sekunnin takia kannattaa matkustaa toiselle puolelle maailmaa.

Komisario Koskinen vanhenee vuosi per kirja. Kun Jokinen aloitti sarjan, hän oli 40-vuotias.

– Olin kaukaa viisas ja korotin hänet komisarioksi jo kolmannessa kirjassa. Koska päällystöllä on vanhempi eläkeikä kuin muilla, on Koskisella vielä kuusi työvuotta jäljellä. Mutta mikäpä tietää, vaikka ensimmäisenä eläkepäivän aamuna soisi puhelin ja Koskista pyydetään hommiin.

Seppo Jokinen ja muut suomalaiset dekkaristit ovat perustaneet kustannusosuuskunta Crime timen.

Hyvä uutinen on myös se, että Vuoden johtolankapalkinnon saanut Hukan enkelit käännetään englanniksi.

Jokisen lounas

makkarapannu 16,90 e

alkoholiton Nikolai-olut 3,60 e

arvosana annoksesta 9+, muuten kympin annos, mutta perunat vähän kuivia

kokkina Pauliina Tenkanen

ravintola Plevna

Itäinenkatu 8

avoinna ma 11–23, ti–to 11–01, pe–la 11–02, su 12–23

Written by:

Helinä Kanninen

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun