Astmapotilaista pidettiin ennen parempaa huolta, väittää astmaa sairastava Kirsti Katajanheimo.
Katajanheimo oli tyytyväinen astmansa hoitoon niin kauan kuin kontrollikäynnit olivat Pikonlinnassa.
– Pikonlinnassa olin potilas enkä numero. Kun ensimmäisen kerran menin Taysin keuhkosairauksien poliklinikalle, sain tylyn tuomion: Ei teitä täällä hoideta, menkää yksityiselle, Kuivaniemi kertoo.
Astma kehittyi Katajanheimolle vähitellen työpaikassa Haarlan paperitehtaassa.
– Eläkkeelle jouduin jo 49-vuotiaana. Minulla on pieni eläke, enkä pysty yksityislääkäreitä maksamaan, Katajanheimo sanoo.
Hän käy uusimassa edelleen Pikonlinnassa määrättyjä lääkkeitä.
Vuokko Vilén sairastaa myös astmaa. Hän käy yksityisellä lääkärillä silloin kun tuntee tarvitsevansa uusia lääkkeitä tai vointi on huono.
Vilén antaakin Katajanheimolle neuvon, että kannattaa vain olla sitkeä ja pyytää kontrollikäyntiä Taysiin.
– Minä en jaksa byrokratiaa vastaan taistella. Jos olisin mies, niin asia olisi toisin ja minut otettaisiin huomioon toisella tavalla, mutta kun satun olemaan nainen, niin ääni ei kuulu, Katajanheimo toteaa.
Molemmat naiset ovat oppineet tulemaan toimeen astmansa kanssa.
– Lääkitystä lisään tai vähennän tarpeen mukaan, Vuokko Vilén sanoo.
Kuiva pakkaskausi ei ole taudille hyväksi eikä myöskään pitkä sadekausi.
– Lääkkeiden kanssa saa venkslata jatkuvasti, Kirsi Katajanheimo harmittelee.