Nokkapokka: Demarit levisivät kuin varpusparvi

Jari Niemelä: Pressanvaali huipentuu kohta. Näinköhän seuraavilla itsenäisyyspäivän juhlilla vieraita kättelee kaksi miestä?

Marjo Rämö: Ainakin se vaihtoehto on nyt lähempänä kuin koskaan.

JN: Niinpä on, mutta kuka nyt tosissaan uskoo moiseen? Saahan sitä pilvilinnoja rakennella, mutta arvelisin Suomen olevan sen verta konservatiivinen, että Pekka Haavistosta ei pressaa tule.

MR: Saatat olla oikeassa. Olen pannut merkille, että tiukkapipoiset maahiset ovat nousseet koloistaan huutelemaan mitä ihmeellisimpiä kommentteja homoista. On surullista, miten alhaiselle tasolle poliittinen keskustelu on vajonnut. Tästä huolimatta en silti julistaisi Haavistoa vielä häviäjäksi.

JN: Juu en minäkään. Yritän vain tunnustella ajan tuntoja. Mutta. Kiinnostavinta tässä on, miten ”pettyneiden äänestäjien” äänet jakautuvat. Asettuuko rintama niin, että demareiden ja vassareiden enemmistö asettuu Haaviston taakse ja kepun ja persujen plus loppujoukon enemmistö tukee Sauli Niinistöä?

MR: Päätelmä on looginen, jos ihmiset valitsevat presidentin sen mukaan, mitä puoluetta kannattavat. Mutta huomasit varmaan jo vaalien ensimmäisellä kierroksella, että äänestäjät eivät olleet kovinkaan puolueuskollisia. Esimerkiksi demarit pakenivat ovista ja ikkunoista jonnekin. Mutta minne?

JN: Samaa minäkin ihmettelin. Osa jäi kotiin, osa loikkasi suoraan Niinistön taakse. Saattoipa jokunen äänestää Haavistoakin. Demarit levisivät kuin varpusparvi, siitä ei pääse mihinkään. Vaan mitäpä tykkäät jos protestiksi koko sopalle jättäisi äänestämättä tai tuhertaisi lappuun kirkkoveneen?

MR: Kirkkoveneporukat voivat minun puolestani soudella ihan oikealla kirkkoveneellä vaikka Pohjois-Koreaan. Samaan veneeseen mahtuvat varmaan nekin, jotka jättävät äänestämättä. Pohjois-Koreassa säästyy ajattelemisen vaivalta, koska siellä on johtaja, jonka kansa hyväksyy sataprosenttisesti.

JN: Nokkelasti sanottu. Onneksi presidentin valtaoikeuksia on riisuttu niin, että enää ei voi syntyä pohjoiskorealaistyyppistä Kekkoslandiaa. Jaa mutta hetkinen! Silloinhan kaikki oli niin mallillaan ja hyvin...

MR: Oi, Kekkonen. Muistan hänet! Tarhassa oli Kekkosen kuva seinällä. Kekkosen syntymäpäivänä me lapset askartelimme pahvista kukkaseppeleen, joka kiinnitettiin Kekkos-tauluun.

JN: Hairahduin nostalgisoimaan. Takaisin ruotuun. Tuli sitten kummasta tahansa presidentti, kansa on puhunut. Ja tunnetustihan kansa ei ole väärässä.

MR: Ja minä sanon kansalle, että ajatelkaa aivoillanne ja käyttäkää sydäntänne, niin voitte olla oikeassa.

JN: Aamen. Uurnilla, vaan ei nahkurin orsilla, tavataan!