Hullun Poro perusti makuraadin – Lue mikä maistui!

Ravintola Hullu poro kutsui hyvän ruuan ystäviä maistelemaan, mitkä annokset nostetaan ruokalistalle.

Ravintolatoimenjohtaja Rauli Kemppinen innosti raatilaisia antamaan rehellistä palautetta.

– Haluamme kunnon mielipiteitä, sillä emme voi kehittyä, jos meillä ei ole tietoa siitä, minkälaista ruokaa asiakkaat toivovat. Kun jokainen kirjoittaa arvionsa paperille, niin keittiö saa todellista palautetta.

Osa raatilaisille tarjotuista herkuista on jo listoilla ja lisää otetaan sen mukaan, miten ne arvioissa pärjäsivät.

Raatiin oli kutsuttu kymmenen pöydällistä usein ravintolassa ruokailevaa väkeä. Arvioijat jaettiin kahteen ryhmään, joille oli erilaiset menut. Kakkosryhmäläiset maistelivat porokeittoa, lohirullaa, sorsanrintaa, poronkäristystä, tornipihviä ja poropihviä. Nämä herkut osuivat myös Tero Julinin, Tiina Siitojärven, Maarit Sulosen, Tero Kaivosen ja Juho Pakkasen pöytään.

Pöytäseuruetta kohti tuotiin arvioitavaksi yksi annos, joka tasapuolisesti jaettiin kaikkien kesken. ja jokainen kirjoitti mielipiteensä sen jälkeen omiin papereihinsa. Tehtävänä oli ottaa huomioon ulkonäkö, esillepano ja maku.

Työ alkoi porokeitolla.

– Enemmän saisi olla riistanmakua, kuului varovainen arvio.

Toisena alkuruokana tarjoillun lohirulla sai kehuja.

– Hyvännäköinen annos, Maarit Sulonen totesi.

Myös Tiina Siitojärvi oli tyytyväinen sekä raaka-aineeseen että tarjoiluun.

– Lohi on minulle sellainen kala, että on se miten vain kääritty, niin aina menee.

Tero Kaivonen aterio usein ravintolassa ja hänellä on kokemusta laajasti myös monen maan ruokakulttuurista.

– Arvostan palvelua, mutta se tuntuu olevan Suomessa katoava luonnonvara. Hyvänkin ruuan voi pilata huonolla palvelulla ja myös toisinpäin.

Seuraavaksi pöytään kannettiin sorsanrintaa. – Täytyykö sorsan olla näin punaista? pöytäseurue mietiskeli.

Poronkäristyksen ulkonäöstä sen sijaan ei löydetty moitteen sijaa ja annos maistui koko porukalle.

Tornipihvi eli pekoniin kääritty häränsisäfileepihvi nostatti odotuksia. Ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki huokaisivat: hyvää. Pihvin seuraksi oli valutettu korvasienikastiketta ja asetettu lohkoperunoita sekä sipulia.

Viimeisenä arvioitavana liharuokana oli poropihvi karpalokastikkeen ja juurespyttipannun kera.

– Tämä on paras annos, arvioitiin. Vain Tero Kaivonen piti sorsanrintaa parempana.

Illan päätteeksi tarjoilija Niko Javanainen toi kaikille oman annoksen suklaakarpalokakkua.

– Tämä on piste i:n päälle. Ilman jälkiruokaa ja kahvia ilta olisi jäänyt vajaaksi, Maarit Sulonen hymyili.