Tampereenkin trendi ihmetyttää tutkijaa: Miksi alle 50-vuotias talo pitää purkaa?

Arto Jalonen

NÄKÖKULMA Tutkija ihmettelee lähiötalojen purkuintoa. Syyn hän löytää uudistaloille annettavasta anteliaasta rakennusoikeudesta.

Kaavauutisia kesäviikoilta.

Rauhaniemeen on valmistumassa asemakaava, jossa viisi 5-kerroksista opiskelijataloa korvataan kuudella 8–9-kerroksisella. Nykyiset talot on rakennettu vuosina 1975–76.

Hämeenpuiston yläpäähän Pikkupalatsin taakse taas valmistellaan kaavaa, jossa 1960–70-lukujen 4-kerroksisia elementtitaloja puretaan uusien 5–6-kerroksisten tieltä.

– Tämä on se tavallinen tarina. Varsinkin keskustojen lähellä trendinä on nyt se, että peruskorjauksen sijaan mieluummin puretaan ja rakennetaan uutta tilalle, maistelee TTY:n arkkitehtuurin laitoksen tutkijatohtori ja arkkitehti Satu Huuhka.

Hän on erikoistunut rakennuskannan ja korjausrakentamisen tutkimukseen.

Tutkija korostaa, ettei tunne Rauhaniemen ja Hämeenpuiston yläpään päätösten taustoja niin hyvin, että lähtisi rakennusten omistajia neuvomaan.

Yleisellä tasolla alle 50-vuotiaiden talojen purkamisen lisääntyminen on hänen mielestään kummallista. Huuhkan mukaan suomalainen lähiörakentaminen on muutenkin mainettaan parempaa.

– Harva rakennus on kuitenkaan korjauskelvottomassa kunnossa. Suomessa on uutta suosiva kulttuuri. Uudisrakentaminen on omistajalle taloudellisesti turvallisempaa ja rakentajalle useimmiten mukavampaa ja helpompaa.

Vaikka Suomesta löytyy paljon osaamista korjausrakentamiseen, on rakennusala Huuhkan mukaan rakentunut ennen kaikkea uudistuotantoa varten.

Tutkijan mukaan suuri syy purkamispäätöksiin löytyy kuntien kaavoituspolitiikasta. Hänen mukaansa uusille taloille luvattu suurempi rakennusoikeus madaltaa usein kynnystä vanhan purkamiselle.

– Jos rakennusoikeus olisi sama, niin talo purettaisiin harvemmin. Tiivistymisrakentaminen on toki ymmärrettävää. Purkamisen vaihtoehdot pitäisi kuitenkin selvittää paremmin.

Huuhkan mukaan Suomi on suhteellisesti yksi Euroopan innokkaimmista purkajista. Rakennusten korjaaminen on aina uudisrakentamista ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Ekologisesta näkökulmasta rakennuksiin on sitoutunut valtava määrä energiaa ja materiaalia.

– Aika lyhyen ajan taloihin sidotut luonnonvarat ovat tällöin käytössä, jos ne puretaan alle 50-vuotiaina. Laajana toimintana talojen purkaminen näin nuorina ei ole ekologisesti suositeltavaa.

Huuhka patistaa rakennusteollisuutta myös kehittämään purkumateriaalin kierrätystä. Hänen mukaansa vajaakäytöllä olevien lähiökerrostalojen elementeillä voisi teoriassa kattaa pientalotuotannon koko maassa neljän vuoden ajaksi. Tällä hetkellä kierrätys rajoittuu lähinnä betonielementtien murskaamiseen tienpohjiksi.

– Purettavat elementit voisi irrottaa kokonaisina ja käyttää esimerkiksi uudistalojen autokatoksina. Se olisi täysin mahdollista.

Satu Huuhka

arkkitehti ja tekniikan tohtori

työskentelee TTY:n arkkitehtuurin laitoksella rakennuskannan tutkimuksen ja korjausrakentamisen opetuksen parissa

väitöskirja ”Rakentaminen kasvun jälkeen: Rakennuskannan sisältämien resurssien määrä ja luonne” hyväksyttiin viime syksynä

Written by:

Petteri Mäkinen

Ota yhteyttä