Kaikki on kohta hyvin koskettaa Kellariteatterissa

Kellariteatterin Kaikki on kohta hyvin on näyttelijäntyön juhlaa. Vesa Kietäväinen ja Minna Hokkanen ovat loistavia vanhempina, Severi Saarinen ja Juha-Matti Koskela, ovat aidsin kanssa kamppaileva poikapari.

Kari Sunnari

Kellariteatteri on erikoinen paikka. Katsoja ei pety siellä juuri koskaan vaan ohjelmistossa on helmiä toisensa perään. Yksi tämän syksyn helmistä on Jonas Gardellin näytelmä Kaikki on kohta hyvin .

Se itkettää, naurattaa ja panee miettimään omia ajatuksiaan ja ennakkoluulojaan.

Jonas Gardell kirjoitti näytelmän Kaikki on kohta hyvin jo vuonna 1989. Hän teki sen pohjalta myös kolmiosaisen kirjasarjan Rakkaus, Sairaus ja Kuolema . Kirjailija tuntee aiheen hyvin; hän on itse elänyt sen kuvaamaa aikaa. Elettiin aidsin puhkeamisen pahinta vaihetta, parantavaa lääkettä ei ollut vielä keksitty ja kuolleisuus oli suuri.

Kaikki on kohta hyvin -näytelmän päähenkilöinä on kaksi nuorta miestä, Rasmus ja Benjamin. Rasmus on saanut aidsin ja on kuolemassa.

Kirjailija kuvaa poikien elämää kauniisti ja hienovaraisesti, näyttää heidän todellisen rakkautensa. Välillä nuoret kisailevat poikamaisesti, leikkivät tyynysotaa, yrittävät unohtaa. Heidän suhteensa toimii, vaikka sairaus ja kuolemanpelko lisäävät ongelmia.

Uutta näkökulmaa näytelmään tuo Rasmuksen vanhempien yllätysvierailu. Vanhemmat tietävät poikansa homoseksuaalisuuden ja miehen kanssa asumisen, mutta aids tulee heille yllätyksenä. Tunnereaktio kaivaa sivistyneen pinnan alta ahdistusta ja syyttelyä. Sairaalassa, Rasmuksen tehdessä kuolemaa, vanhemmat ovat vielä enemmän hukassa.

Rasmuksen kuoltua heidän asenteensa muuttuu kovemmaksi. Benjamin ei ole tervetullut hautajaisiin eikä hänen nimeään painettaisi kuolinilmoitukseen.

Kaikki on kohta hyvin on vahvaa näyttelijäntyön juhlaa. Juha-Matti Koskelan Rasmus elää sairastuneen nuoren tunnot ilosta suruun, optimismista pessimismiin. Severi Saarisen Benjamin on touhukas, auttava tukija, vaikka itse jää elämään aivan yksin.

Vesa Kietäväinen tekee isänä ehkä uransa koskettavimman roolityön. Hänen pakahduttava surunsa kuoleman hetkellä kuristaa katsojan kurkkua. Murheen murtama isä istuu sylissään Rasmus-nalle, jonka hän valitsi vuoden ikäiselle pojalleen.

Minna Hokkasen äiti purkaa ahdistuksensa päämäärättömäksi kävelemiseksi ja tekemiseksi. Hän kuvittelee pärjäävänsä ammattinsa avulla, mutta on shokissa koko ajan. Viileänä lääkärinä tipsuttelee korkokengissään Noora Karjalainen .

Miika Muranen on onnistunut ohjauksessaan erinomaisesti ja saanut näyttelijät ylittämään itsensä. Liisa Ikosen lavastus- ja pukusuunnittelu tuo eteen tyypillisen nuorten kodin tiskeineen, vaatekasoineen ja Superman-julisteineen. Kyösti Kallion valosuunnittelu ja TJ Mäkisen äänisuunnittelu täydentävät huippuesityksen.

Katariina Fleming

 

Written by:

Ota yhteyttä