Tämän tilan mallasohrasta tehdään tänä vuonna jouluolutta

Topakka Ojalan tilan emäntä ilmoittautui mallasohrakisaan. Nyt koko kylä odottaa jännityksellä, miltä oman kylän ohrasta valmistettu jouluolut maistuu, Maarit Ojamäki sanoo.

Heli Koivuniemi

Maatalousyrittäjä Maarit Ojamäen katse hakeutui sähköpostien joukosta mielenkiintoiseen viestiin reilu vuosi sitten.

Raisio haki yhteistyökumppaneidensa kanssa osallistujia viljelykilpailuun, ja voittajatilan mallasohra päätyisi jouluoluen raaka-aineeksi.

– Viestissä oli kaunis kuva ohranjyvästä ja palkintokin houkutteli, Ojamäki muistelee.

– Ilmoitin tilamme hetkeäkään miettimättä kisaan, enkä muistanut kertoa asiasta lainkaan miehelleni Arille, hän naurahtaa.

 

En muistanut kertoa kilpailusta miehelleni.”

Kerran ruokapöydän ääressä asia tuli mieleen.

 

– Ari tokaisi vain hämäläiseen tapaan että aha. Ja taas unohdimme koko kilpailun.

Vuoden lähestyessä loppuaan Ojamäki sai soiton, että heidän tilansa oli edennyt kilpailussa kärkikahinoihin.

Tuomaristolle piti lähettää ohrasta esinäytepussi.

– Silloin alkoi jo jännittää ja koko kylä iloitsi, kun meidät lopulta valittiin jouluoluen mallasohran toimittajaksi.

Emäntä kehuu aviomiestään taitavaksi viljelijäksi, joka kylvön aikaan keskittyy vain ja ainoastaan työhönsä.

– Reilu kymmenen vuoden aikana olen oppinut, ettei isännältä kannata kysyä kylvön aikaan mitään. Hän on kuin zombie, joka ei kuule eikä näe mitään. Ainoastaan kylvöön liittyviin kysymyksiin häneltä saa vastauksen, emäntä hymähtää.

Apuna Ari Ojamäellä on tilan vanha isäntä ja kylältä muutamia miehiä.

– Viime vuonna ilmat olivat haasteelliset. Koko kesän oli kuivaa ja kuumaa, sitten alkoi sataa. Ohran ehdimme korjata pelloilta, mutta kaura jäi peltoon, Ari Ojamäki kuvailee viimeaikaisia haasteita.

Tämä vuosi on ollut kiitollisempi. Sadetta on ollut riittävästi. Toisaalta viljan kypsymisen aikaan, sadetta ei ole ennustettu tulevan liikaa.

 

Mallasohran kasvatus on tuonut työhömme uutta ulottuvuutta.”

Mutta miten ylioppilasmerkonomin ja sairaanhoitajan koulutuksen itselleen hankkinut kaupunkilaistyttö päätyi maatilan emännäksi?

 

– Tulin 90-luvulla töihin mieheni kotipaikkakunnalle ja siitä kaikki alkoi.

Emäntä kehuu tarttuvansa lähes hommaan kuin hommaan, mutta tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta vaativan viljelytyön hän on jättänyt kokonaan miehelleen.

Nyt Ojamäillä on kaksi alakouluikäistä poikaa Aatu ja Eetu, jotka isänsä ohjauksella opettelevat parhaillaan ajamaan traktoria.

Tilan kokokin on vuosien varrella kasvanut ostettujen peltojen myötä, ja viljeltyä peltopinta-alaa on lähes 170 hehtaaria, josta 45 hehtaaria kasvaa perunaa ja loput viljaa.

– Mallasohran lisäksi viljelemme vehnää ja kauraa ja kasvatamme ja jalostamme suurtalouksille ruokaperunaa. Mallasohran kasvatus on tuonut työhömme uutta ulottuvuutta.

Panimomestari Tapio Kangas-Heiska Sinebrychoffilta kertoo, että voittajaohran valkuaisainepitoisuus on alhainen ja itävyys erinomainen.

Ojamäen tilan ohra riittää koko erän tuotantoon.

– Jos tuotannon määrää kuvaisi peltopinta-alalla, se vastaisi kilometrin levyistä sarkaa Helsingistä Turkuun, panimomestari laskeskelee.

Ojamäen tilalta pannut jouluoluet saapuvat kauppoihin lokakuun ensimmäinen päivä.

Kesällä käynnistetty uusi viljelykilpailu on juuri päättymässä, ja kisan voittajaviljaa voi maistella jouluna 2013.

Written by:

Heli Koivuniemi

Ota yhteyttä