Vuoden mutsi -kirjan tekijät: On edelleen tabu sanoa ääneen, että imetys on perseestä

Pienet tytöt puetaan usein pinkkiin, mutta Katja Lahti sanoo inhoavansa pinkkiä, joten sitä väriä ei Sanelman, 9 kk, yllä nähdä. Vuoden mutsi -kirjassa Lahti ja Satu Rämö antavat kyytiä äitiyteen liittyville kliseille.

Anneli Tuominen-Halomo

– Vedä ihan oma hiihto. Se on sinun perheesi, neuvoo Vuoden mutsi -kirjan toinen tekijä Katja Lahti niitä, jotka ovat ensimmäistä kertaa tulleet tai tulossa äidiksi.

Lahden ja Satu Rämön kirjoittama kirja tuulettaa äitimyyttiä. Naistenlehdet esittelevät onnea hehkuvia odottajia ja seesteisiä imettäjiä, mutta nämä naiset sanovat ääneen niitä asioita, mistä ei ole totuttu julkisesti puhumaan.

”Satunnainen väsymys, vitutus ja ahdistus on normaalia”, naiset kirjoittavat.

Toisin kuin kirjailijat yleensä, Katja Lahti myöntää kirjoittavansa omasta elämästään ja kokemuksistaan.

Vuoden mutsi -kirja on saanut hyviä arvosteluja, mutta toisaalta myös kritiikkiä siitä, että äitiyden hyvistä puolista ei puhuta. Lahden ja Rämön ”totuus pohjautuu kolmen lapsen otokseen”. Verkossa on samanniminen ”keskinkertaisten mutsien vertaistukiblogi”.

Satunnainen väsymys, vitutus ja ahdistus on normaalia.”

– Totta kai meilläkin halataan ja pussataan vauvaa, mutta se puoli ei kaipaa esittelyä. Minä haluan nostaa esiin elämän absurdin puolen, Katja Lahti sanoo.

Negatiivisten asioiden sanominen äitiydestä on meillä edelleen tabu.

– Meillä ei ole luvallista sanoa, että imetys on perseestä. Sitä pitää sitten heti pehmentää, että on se vaan niin ihanaa läheisyyttä.

Project Mama -blogia pitäessään Katja Lahti mietti kirjan kirjoittamista, mutta idealta puuttui lopullinen silaus. Sitten Salamatkustaja-blogin kirjoittaja Satu Rämö otti yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä. Naiset olivat lukeneet toistensa blogeja, mutta muutoin he eivät olleet tuttuja toisilleen.

– Ajatus yhteisestä kirjasta kuulosti hyvältä. Laskettu aikani oli kahden viikon kuluttua ja ajattelin, että kyllä tässä yksi kirja samalla syntyy, Katja Lahti muistelee.

Kirja ilmestyi maaliskuun puolivälissä, ja Sanelma on nyt yhdeksän kuukauden ikäinen.

Lahti ja Rämö tapasivat kasvokkain vasta viime lokakuussa, kun kirjan tekeminen oli jo pitkällä. Sitä ennen he kommunikoivat ahkerasti fecebookissa ja skypessä.

Äitimyytin romuttajia on Katja Lahden mielestä ollut aina olemassa, mutta blogien ja facebookin aikakaudella on helpompi saada ajatuksilleen vastakaikua.

Kun pääset markettiin, fiilistele!”

Äitiyskokemuksia on tietysti yhtä paljon kuin on äitejäkin. Sitä varten kirjassa on tilaa myös lukijan omien kokemusten kirjaamiselle.

Millainen äiti Katja Lahti itse on?

– Lapset saavat jossain vaiheessa itse kertoa, millainen äiti olen, hän nauraa.

– En lue kasvatusoppaita. Onneksi kaveripiirissä on samassa elämäntilanteessa olevia naisia. Heiltä ja äidiltäni olen saanut parhaat vinkit.

Täydellinen kotiin eristäytyminen ja eristäminen äitiyslomalla on Katja Lahden mielestä epäluonnollista. Hän itse kaipaa työyhteisöä sekä työn ja äitiyden luontevampaa yhdistämistä.

Blogi ensin, sitten pyykit, on Katja Lahden motto, kun Sanelma on nukahtanut päiväunille. Joskus pitää ottaa ilo irti ihan tavallisista asioista.

”Kun pääset markettiin, fiilistele! Puristele sämpylöitä, lue nakkipakettien tuoteselosteita, haistele vihanneksia ja juttele myyjän kanssa”, Vuoden mutsi neuvoo.

Näillä ohjeilla koulit kavereistasi hiekkalaatikkosertifioituja lastenvahteja.

 

Mikä äitiydessä on ollut vaikeinta? Kerro oma kokemuksesi ja osallistu keskusteluun.

Mikä kirja?

Vuoden mutsi -kirjan missio on ilahduttaa ja tsempata äitiä matkalla kahdesta viivasta yhteen kynttilään, vähän ylikin.

Äitiys ei aina ole vaaleanpunaista unelmaa. Parisuhteen pelisäännöt menevät uusiksi, kun parisänkyyn tai sen välittömään läheisyyteen muuttaa puolimetrinen vuokralainen.

Kirjaan on jätetty tilaa myös lukijoiden omille muistiinpanoille.

Kirjoittaja Katja Lahti on espoolainen kahden lapsen äiti, joka on perhevapaalla Ylen Uusi Musta -blogin -tuottajan työstä.

Toinen kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija Satu Rämö, yhden lapsen äiti, jonka elämä on kuljettanut Reykjavikiin.

Kirja julkaistiin 14. maaliskuuta. Kustantaja on Avain.

Written by:

Anneli Tuominen-Halomo

Ota yhteyttä

Kommentit (63)

Kommentit

Katjan äitiysloma kuulostaa ihan isyyslomalta. Hienoa! Isät tekee väitöskirjaa tai jatkaa järjestötoimintaa, kun äiti tulee töistä ja viettää iltaa vauvan kanssa. Isien työurat ei katkea vaan "loma"ajalla voi tehdä kaikkea sellaista työhön liittyvää, mitä ei työaikana ehdi.

Kurt (ei varmistettu)

Katja Lahti on hieman kaikkea muuta mitä odotetaan ns. pullantuoksuiselta mamilta. Hänen
kumppaninsa lienee sopeutunut asiaan. Ainakin vähäksi aikaa? Onnea yritykselle. Vinkki
vaan, imetys tulee NÄNNEISTÄ. Jos ei aikaisempaa tietoa.

Kar-Air (ei varmistettu)

Ei imetys ole perseestä - se on tissistä. Kaikki tenavani olen imettänyt milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. Päätös on henkilökohtainen ja joka äidin itse päätettävissä. En kannata ismejä suuntaan enkä toiseen. En myöskään "perseen" hehkuttamiseen imetyksen yhteydessä...

Tasan yhtä varma provo-otsikko, kuin koiran paskajätökset keväisin. Tapelkaa ihmiset, tapelkaa!

Myy (ei varmistettu)

Ensimmäisinä päivinä äidin rinnoista erittyy vain muutamia pisaroita kolostrumia, ensimaitoa. Nämä tipat riittävät hyvin terveen vastasyntyneen ravinnoksi, koska vauva kerää raskauden lopulla vararavintoa ensimmäisten päivien ajaksi. Kolostrumtipat sisältävät runsain mitoin vastasyntyneelle välttämättömiä vasta-aineita ja lisäksi suolen toimintaa edistäviä aineita. Yleensä maito nousee n. 3–4 päivän kuluessa synnytyksestä

Ravinnon saamisen lisäksi imetyksen on tutkittu olevan monella tavoin hyödyksi kehittyvälle lapselle. Äidinmaidon sisältämät vasta-aineet lisäävät lapsen vastustuskykyä monille taudeille ja maito sisältää kaikki tarpeelliset perusravintoaineet ihmislapselle sopivimmassa muodossa. Useiden tutkimusten mukaan imetys edistää myös lapsen ja äidin välisen suhteen kehittymistä. Pitkä imetys pienentää myös mm. äidin rintasyöpä- ja diabetesriskiä.

Maailman terveysjärjestön suositus on jatkaa imetystä vähintään kaksivuotiaaksi. Suomessa äideille annettava ohjeistus suosittaa täysimetystä lapsen ensimmäisen puolen vuoden ajan (aikaisintaan kiinteää lisäruokaa voi antaa 4 kuukauden iässä) ja sen jälkeen imetystä lisäruoan ohella vähintään yksivuotiaaksi ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi haluavat.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys

Onko lapsen hoitokin perseestä. Eikö olis kivempi vaan shoppailla ?
Minkälainen on ihminen jolle kaiken pitää olla kivaa ?

Nisäkäs (ei varmistettu)

Täyttä asiaa puhut, ja tärkeää ja luonnollista asiaa! Mutta tänä päivänä luonnollinen on
muuttunut monessa asiassa luonnottomuudeksi!!! Ja nuorempi polvi alkaa pitää sitä hyvänä ja oikeana! Uskomatonta!
Imetyksessä minä korostaisin tuon äiti-lapsisuhteen kehittymisen tärkeyttä. Se on LAPSEN kasvulle välttämätöntä. Mutta eihän lapsen parasta tässäkään ajatella!

Kyyhkynen (ei varmistettu)

Allergioita ja imetystä ei voi vetää samaan nippuun. Esikoisen kanssa meuhkattiin, että imetä, imetä. Ison verenhukan synnytyksessä kokeneena ei paljoa herunut, ja oma kunto romahti täysin. Esikoinen todettiin allergiseksi ja kakkosen kanssa yritin imettää myös oman diettini kutistettua voimieni äärirajoille asti 8kk ikään saakka. Kolmanteen tuli pikkanen tauko ja jo meuhkattiin, että hyvin sujunut imetys on lopetettava viimeistään 4kk ikäisenä. Siinä tilanteessa parkui sekä lapsi että äiti.

Mikä oli lopputulos? Allergian hoito käänsi takkiaan joka viiden vuoden välein. Kaikki kolme kersaa olivat yltiöallergisia, ja äiti loppuunkulunut itupottu! Joten tiedoksi, että yritetty on, imetys ei auttanut.

Luomunainen (ei varmistettu)

Imetys on yksi elämäni suurista onnistumisen ja onnellisuuden kokemuksista. Esikoisen kanssa 2kk oli vaikeaa ja sitten alkoi sujua. Kuopus osasi jo synnytyssalissa homman niin että kätilötkin päivitteli. Mielettömiä onnen hetkiä! (useimmat epäonnistuneet imettäjät eivät edes yritä kunnolla!)

luomuäippä (ei varmistettu)

Minusta imetys oli aluksi vaikeaa, mutta kokonaisuudessaan ihanaa. Mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen, se on kuulemma niiden äitien syyllistämistä jotka eivät ole imettäneet. Tuttavapiirissä suurin este imetykselle on ollut äidin voimakas halu olla sitoutumatta täysin vauvan tarpeille, siinähän on sitten niin kiinni. Pullovauvan voi antaa isälle tai jollekin muulle sukulaiselle/tutulle hoitoon että pääsee itse "menemään". Kyllä me nykyäidit usein ollaan aika itsekkäitäkin emmekä halua luopua omista jutuistamme vaikka kyse on vain muutamasta vuodesta. Itse koin imettämisen helpoksi tavaksi ruokkia vauva, ei tarvinnut kuskata pulloja ja tetroja mukana. Mutta jokainen taaplatkoon tyylillään eikä se aina onnistu vaikka kuinka haluaisi: stressi on suurin syy ettei imettäminen onnistu eikä tunnu luonnolliselta. Ja varmaan se on totta että aihe on tabu: tästäkään kommentista eivät varmasti kaikki tykkää vaikka se on vain yhden äidin omakohtainen kokemus ja mielipide.

Neitoperho (ei varmistettu)

Neljän lapsen kanssa imetyksestä kamppaileena ja jopa kahdelle lapselle maidon 8 kk lypsäneenä en voi todeta kuin, että onnen huikaisevia tunteita tulee vauvojen kanssa toisille naisille aivan muista asioista kuin imettämisestä. En kuitenkaan suostu olemaan hylkiö äiti joka ei pääse äiteyden korkeammalle tasolle koska ei onnistu imettämään. Enkä halua, että meistä sanotaan, että "useimmat epäonnistujat eivät edes yritä kunnolla".
Eikö riitä, että lapsi/äiti/koko perhe ovat onnellisia ja voivat hyvin? Kyllä niitä allergioita ja sairauskierrettä riittää imetys perheissäkin. Muuten kaksi lastani joita ei ole äidinmaidoilla kuin jokunen viikko ruokittu ovat keksimäärin terveempiä kuin kaksi muuta lastani. Toisaalta olemme perheenä neuvolan mielestä huomattavasti normaalia vähemmän sairastavia.
Ollaan vain onnellisia lapsistamme, kun olemme edes niitä saanneet.

rusinarinta (ei varmistettu)

Näin on. Ei missään nimessä kannata lopettaa imettämistä, kun se kerran on niin ihanaa.

Ketunneniltäpä hyvinkin näyttävät. Ja Valio menee kohta konkurssiin.

Tuula (ei varmistettu)

Eiköhän jokainen äiti tee parhaansa ja se riittää. Kurjaa silti ettei tästäkään asiasta voi keskustella asiallisesti ilman älytöntä tunteidenpaloa. Ja jos ne omat rinnat on niin hirvittävän tärkeät ja pelkää rusinarintoja, niin voihan sitä aina hankkia silikonit: laittaa vaikka ne korvikkeista säästetyt eurot niihin ;D Iloista pääsiäistä kaikille äideille, oli se imettäminen sitten mielestäsi perseestä tai rinnoista.

Neitoperho (ei varmistettu)

Tota, tota, kun "eiseisomuuten" vilasee harkinnalla isovarpaitaan kohti, näkyy se syy, miksi vanhemmat naiset "ei sikiä". Kas kun vanhemmalla miehellä ei seiso!

Okei, asiattomuuden puolelle meni. Imettämisestä sanoisin, että kukin taaplaa tyylillään, tilanteen mukaan. Päätös imettämisestä tai sen pois jättämisestä on vain ja ainoastaan äidin yksityisasia. Ei ole "perseestä" eikä myöskään "taivaallista". Luonnollista kylläkin.

vouhkaaminen sikseen (ei varmistettu)

Voi Philp, täälläkö sinä taas meuhkaat. Laitoin lämpimän sipulimaidon ja unohtamasi verenpainetapletin siihen lasin viereen. Laita villasukat jalkaan ja käytä puhdasta nenäliinaa. Jos olet kiltti, niin saat iltasella konjakkihömpsyt.

Old lady and tv (ei varmistettu)

Ekoahan sillä ehostetaan että pystyy imettämään loputtomiin ja syöttämään sen jälkeen luomua ja olemaan pari ekaa vuotta lapsen kanssa kotona luullen että se niin on parempi.Ajasta josta kukaan ei muista yhtään mitään.. Samanlaisia kiukuttelijoita niistä herran tertuista tulee syöt sitä tai tätä.
No pääasia etttä itte on tyytyväinen ainakin kulisseissa.

Justniinjajetsulleen (ei varmistettu)

Katja ja Satu ovat tässä ihan oikealla asialla, vaikka heidän suorapuheiset sanansa yllyttävätkin joitakin kommentoijia todellisiin asiattomuuksiin ja aiheesta poikkeamiseen.

Imettävä äiti on kokemusteni mukaan aina toisten ihmisten ja heidän asenteidensa armoilla. ("Kelpo Äiti Imettää Lapsensa!") ("Kunnollinen Äiti Pysyy Lapsensa Luona Ja Huolehtii Kaikista Hänen Tarpeistaan").
("Äiti On Tyyppi, Joka Hoitaa Maidontuotannon Ohella Kotitalouden Juoksevat Asiat".) ("Tuoreen Äidin Tulee Olla Onnellinen").
Joskus vain elämässä tulee semmoisia asioita, ettei edes imettäminen ole mahdollista. Ja imettäminen käy mahdottomaksi, jos imettäjän sielu kuolee.

Varsinkin ensimmäisen lapsen imetyskokemukset voivat olla henkisesti ja fyysisesti tosi kamalia. Silloin voi totutella ja ottaa sisun mukaan - ja kikka kakkosen - äidinmaitoa lypsämällä pulloon. Se on aina parempi, kuin rikkoutunut iho ja tulehdusvaara.

Hiihdä, siis omalla tyylillä. Imettäminen ei takaa vilpassilmäisiä, emoaan palvovia pikku pilttejä. Jokaisesta kasvaa justiinjajetsulleen sitä samaa ihmismateriaalia, mitä me kaikki olemme. Ihmisen eväät elämään eivät ole kiinni pelkästään rintaruokinnasta: kyllä siihen tarvitaan tavattoman paljon muutakin.
Tuoreet äiskät pitää jättää rauhaan kun ne ovat muutenkin ihan katkipoikki. Silloin ne imetysasiatkin tulevat ihan luonnostaan.

KoeNäeVaikuta

En ole lukenut kirjaa, enkä lue. Tuntuu käsittämättömältä äitiyden negativisointi. Jos otettaisiin asiat pikkuriikkisen luonnollisemiana, niin ehkä niistä voisi nauttia. Itse kun menin neuvolaan sanoin, että maailmassa miljoonat naiset odottavat lasta ilman neuvolaa, synnyttävät yksin ja kantavat lasta rinnallaan kaikessa työssä vuoden kaksi. Siis en vastaanottanut mitään paino tms hössötystä.
Tietysti voimme olla ylpeitä hyvästä neuvolasta...
Ei tuosta arjen ja lapsenhoidon yhdistämisestä mitään ihme juttua tarvitse tehdä. Pois voisi heittää kopat, sitterit ja syöttötuolit. Lasten videot ja muut tekniset vempeleet. Rinta suuhun ja lapsi kaikkeen mukaan. Pois hössötys omasta ajasta. Kun lapsen hankkii niin vanhemmuus on enemmän kuin velvollisuus tai vastuu. Vanhemmuus on sitova velvoite.
Imettäminen on maailman luonnollisin Ja mahtava; Kun imetät 4 kk niin tajuat että tämän lapsen olet saanut kasvamaan pientä siitiötä lukuunottamatta täysin yksin. Tippaakaan muuta ei ole tarvinnut lapsen syödä tai juoda.
Teille nuoret äidit, jotka nyt äitiyden ikävyyksiä kaivelette, sanon että kun lapsenne on kotoa lähetnyt, ette kaipaa mitään muuta niin paljon kuin aikaa kun lapsi oli pieni. Nauttikaa siitä nyt ja jättäkää pois netit ja duunit !

melkein mummu (ei varmistettu)

Just niin. Miljoonat naiset ympäri maailmaa odottavat lasta. Ylikansoitus on todellinen ongelma, väkiluku on jo seitsemän miljardia. Äitiys on täysin edesvastuutonta.

Save the planet, please.

Philip (ei varmistettu)

Katja Lahti on perseestä.
Onneksi tuollaisia on vähän. Lapsen kuuluu saada äidinmaitoa luonnon siihen tarkoittamalla tavalla!

Gradient (ei varmistettu)

Huvittavaa riehuntaa taas the äideiltä. Sanoiko Lahti, ettei imettäisi? Ei. Hän sanoi, että imettäminen on perseestä, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö hän imettäisi. Yrittäkää nyt edes joskus sisäistää lukemanne!

HelmiP (ei varmistettu)

Jotenkin ei ymmärrä, että normaalia perhe-elämää ei arvosteta. Lapsen kehitykselle ensimmäiset elinvuodet ovat hyvin tärkeitä, jotta kasvaa tasapainoinen aikuinen. Koti-äitinä olemista halveksitaan turhaan.

Nyt on otettu jätkämäinen tyyli ja puhutaan kuin keskenkasvuiset pojat: vittu,pillu,perkele kuuluu sananvarastoon.

:/ (ei varmistettu)

Ei kukaan muista ensimmäisistä 3-4 v yhtään. mitään se on kunkin itse luoma fiktio

neljäkertaaeronnut (ei varmistettu)

Minun kokemukseni on se että vauvan hoitoon ja kasvatukseen tulee neuvoja eri tahoilta niin paljon että on pistettävä puhelin kiinni jotta saa edes päiväunet joskus nukkua vauvan kanssa kun ystävät, sukulaiset, työkaverit, naapurit jne koko ajan ovat neuvomassa ja kertomassa omia kokemuksiaan. Ihan niinkuin olisi uusavuton muiden silmissä vaikka on jo muutaman lapsen kasvattanut jo aiemmin.

konsultaattori (ei varmistettu)

Kannattaa muistaa, että viime vuosikymmeninä allergia on lisääntynyt huomattavasti, kun hygienia on lisääntynyt ja ihmiset muuttaneet maaseudulta taajamiin.
Koska ihmisen puolustusjärjestelmällä ei ole riittävästi pöpöjä, joita vastaan taistella, niin puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomien kohteitten kimppuun eli syntyy allergia. - Allergia on tavallaan pöpösairauden vastakohta.
Tähän uudenlaiseen tilanteeseen ihmiskunta ei ole sopeutunut - ei imetyksen avulla eikä muutenkaan.

allergia-asiaa (ei varmistettu)

vittu mitä paskaa jengi jaksaa jauhaa.imettäminen on helvetin ällöttävää ja vielä kun sitä tehdään julkisilla paikoilla.ja ei niihin lapsiin mitään vikaa tuu vaikka ei hinkkiä saa.meillä 3 lasta ja kaikkien kohdalla olen sanonnut että ei imetetä ja vaimo samaa mieltä.

vitunmammat (ei varmistettu)

"Luomunaisen" kommentista voi Allergia-asiaa lukea, miten mikään ei ole selkeää allergialasten hoidossa. Ei se, mikä allergiat "aiheuttaa". Eikä se, onko imetyksestä hyötyä vai peräti haittaa. Järki sanoisi, että imettäminen kannattaa, vaan neuvola on eri mieltä.

Pelkällä "pöpösairauksien" puutteella ei allergioita voi selittää. Samaan selitysnippuun voi lisätä se, että vanhemmat on rokotettu tartuntatauteja vastaan, heikot geenit on kasaantuneet samaan linjaan, ympäristömyrkyt on kertyneet vanhempiin ja sitä kautta lapsiin, kaukokulkeumia osataan vasta nyt laskea vaikka elämämme joka sisäänhengityksellä on niistä nautittu jne jne. Syödään liian pitkälle prosessoitua ruokaa, vietetään suurin osa elämästä istuma-asennossa sisätiloissa, asuntojen ja työpaikkojen ilmanvaihtohormit ja rakenteet ovat homeessa...

Ja "vitunmammat" nimimerkillä mesoavalle miehelle sanoisin, että säälin vaimoasi ja lapsiasi. Mies siis päättää, että "me" ei imetetä? Älyvapaata ja tyyli on kotoisin 1800-luvulta! Olisi kammottavaa, jos tuollainen fossiili olisi aviomiehenä ja lasten isänä.
Päätä kuule imettämisestä seuraavassa elämässäsi, jos satut naiseksi syntymään. Vai siitäkö katkeruus imettäviä naisia kohtaan johtuukin - kateudesta?

luomunainen (ei varmistettu)

Olen imettänyt yhteensä 7,5 vuotta, ja rintani ovat omasta mielestäni ihan naiselliset. Ritva Kuusiston kirjoista sain imetys-oppeja ja uskoa siihen että
ihan varmasti onnistuu minultakin. Lapset saivat itse vieroittaa itsensä. Ei ole paljon sairauksia ollut. Äidin ja lapsen välinen suhde kehittyy läheiseksi imettäessä, siinä on hyvän ravinnon lisäksi syli ja katsekontakti. Monia asioita
olen elämässäni katunut, mutta en pitkää imetystä.

Myssypää (ei varmistettu)

Sama juttu meillä, lapset ovat saaneet vierottaa itse itsensä. Loppuvaiheessa olen siihen kyllä heitä hieman kannustanutkin. Itselläni on sellainen olo että olen hoitanut imetyksen ja vieroittamisen hyvin ja perinpohjaisesti. Eipähän vanhuksena kaduta. On siinä oikeasti ollut hyvin paljon työtä. Sellaista työtä, mitä kaikki ihmiset eivät edes tiedä olevan olemassakaan. Imettäminen vaatii äidiltä pitkäjänteisyyttä ja lujia hermoja. Minulle imettäminen oli palvelua lapselle, itse olisin toimituksen mielummin jättänyt väliin.
Imettäminen on sekä fyysisesti että henkisesti kovaa työtä. Mitään papukaijamerkkiä en tarvitse imettämisestä.
Mietin joskus, olisin selvinnyt vähemällä, jos olisin vaihtanut imetyksen pulloruokintaan.
Nyt yritän vieroitella hitaasti 2,5 -vuotiasta lastani. Illalla laitan hänet omaan sänkyynsä ja toivotan hyvää yötä. Toisinaan, ei enää joka ilta, lapsi sanoo,
- "Tarvii tissiä".
- Siihen minä sanon "Pystyisitkö nukahtamaan ilman tissä"
Lapsi sanoo, - "Ei pysty nyt, tarvii tissiä, se on niin hyvää".
Tämän kaksivuotiaan kanssa olen jo loppusuoralla, itse alan olla helpottunut
ja oikeasti olen itsekseni ylpeä että jaksoin.
Imetys on kaunis asia ja parhaimillaan siitä jää hyvä muisto kumallekin.

Jotkut ystäväni hoitavat maidon antamisen pulloruokinnalla,
heti alusta alkaen. Olen varma, että se on heille juuri oikea tapa. On tärkeää osata mitata myös äidin kiinnostusta, voimia ja fysiikkaa. Pulloruokintakin on samalla lailla haasteellista ja kovaa työtä.

bussi-juna-ratikka (ei varmistettu)

Hienoa, kaikki imettäjät! Olette oikealla asialla kaikki luonnonmukaisen ruokinnan kannat-
tajat. Näinhän se maailma on aikoinaan kehittynyt. Kun ei ollut 10000 vuotta sitten marketteja,
joista olisi saanut äidinmaidonvastikkeita.

Kar-Air (ei varmistettu)

Oman lapseni imetin 10kk vanhaksi. Ei ollut helppo taival. Kun imetys sattuu tisseihin niin kuin puukolla väännettäisi, rinnapäistä tirskuu veri ja äidiltä valuu kyyneleet, niin kyllä, silloin imetys on todella perseestä!! Mitä ihanaa siinä on, että tuore äiti pelkää hetkeä, jolloin lapsi on taas nälkäinen? Tosi ihanaa lämpöä ja läheisyyttä. Apua ei herunut neuvolasta, eikä kotipaikkakunnalla toiminut imetystukihenkilöitä, joten itse jouduin taistelemaan tissin syöttämisen kanssa ja uskokaa että oli todella lähellä etten luovuttanut. Meillä imetystarinalla oli "onnellinen loppu" , kolmen kuukauden vaikeuksien jälkeen alkoi sujua. Sen opin kuitenkin, ettei tosiaankaan ole itsestäänselvää että kaikki vauvat vaan alkaa syödä rintaa tuosta noin. Imetys voi olla todella vaikeaa ja perseestä, ihan oikeasti. Paras äiti lapselle on äiti joka voi hyvin. Se nyt on ihan sama tuleeko maito pullosta vai tissistä. Helpommalla varmaan pääsee jos saa imetyksen onnistumaan, kun "eväät" on aina matkassa valmiina!

Pompula (ei varmistettu)

Hiekkiksellä mammat taas hakkaa lapiolla päähän, ku uskallat olla muutakin kuin täydelliseen äiti-myyttiin sopiva. IHANA KIRJA ja aivan fantastiset blogit kirjoittajilla.
Terv. tuplien äiti joka imetti lapsiaan 2-vee asti

Tuplis (ei varmistettu)

Mitä ihmettä te tänne kirjoitatte miten pitkään kukakin imetti? Kuka tästä nyt on tehnyt ongelman kun te itse? kuvitelkaa-minä olen äiti joka EI MUISTA kuinka pitkään imetti lapsiaan (nyt 5v ja 12v). Ketä se kiinnostaa? lapsiani myöhemmin? sinua? Molempia imetin ja sitten he saivat pulloa.That´s it. Case closed.
En ole koskaan käsittänyt miten näin yksinkertaisesta asiasta saa hirveän tappelun aikaiseksi. Saati että tästä pitäisi oikein KIRJA kirjoittaa. Taitaa olla ihmsillä liikaa aikaa kun yhdestä vuodesta (siitä vauvavuodesta) pitää oikein blogia pitää ja tehdä kirja, kirja joka neuvoo että neuvoja ei kannata kuunnella. Hohhoijaa tätä nykymaailman menoa. Äitimyytit sun muut ovat juttuja joita pieneen päähän tulee kun käyttää elämänsä nettien vauvapalstoilla ja on huonolla itsetunnolla varustettu naisihminen.

lissu (ei varmistettu)

Melko suuri osa äideistä on sitten näitä "elämänsä nettien vauvapalstoilla ja huonolla itsetunnolla varustettuja naisihmisiä", kun niin monen tutun äidin kanssa ollaan koettu tietynlaista huonommuutta, kun ei istuta siihen tiettyyn muottiin, joka äitiydelle on mielletty. Ja ei, en pyöri vauvapalstoilla, kun ei ole tarvinnut, kyllä ne paineet aiheuttaa ihan yhteiskunta ja ne kanssaeläjät. Ei viitsi edes hakea sitä lisäpainetta mistään palstoilta.

Ko. kirja on huippu, nauruhermoja kutkuttava ja hyvällä huumorilla höystetty pläjäys äitiydestä ja sen eiainaniin ihanista puolista.

H. (ei varmistettu)

Äitiys on aihe, josta vuorenvarmasti saa tappelun aikaiseksi. Ainakin kirjan erittäin provosoivalla otsikolla. Semmostahan "keskustelu" nykyään on -äyskimistä,tiuskimista ja oman kannan pönkittämistä. Äidit voi kehua tai haukkua, ihan sama mitä tekevät. Ei kannata ottaa itseensä, eikä provosoitua. Kukin elää omaa elämäänsä ja sen verran täytyy itsetuntoa löytyä, ettei masennu nettihölötyksistä.

The Äiti (ei varmistettu)

Miten niin äitiyden hyvä puoli ei kaipaa esittelyä?! En itse asiassa ole vuosikausiin lukenut aiheesta yhtään mitään positiivista. En mitään. Tuntuu olevan niin muodikasta puhua kaikesta vaikeasta, että positiiviset asiat unohtuvat kokonaan. Ehkä ne, joilla jo on lapsia osaavat nähdä tämän tarkoitetulla tavalla. Mutta entä ensimmäistä kertaa raskaana oleva, joka ei löydäkään mitään uutta kirjallisuutta missä ei hehkuteta sitä, kuinka vaikeaa ja hirveää vauva-aika on?
Minä en pelännyt raskaaksi tultuani. Mutta mitä enemmän tyypillisiä "myytinmurtokirjoja" luin, sitä enemmän mietin miksi halusin lapsen kun niiden kanssa diilaaminen kerran kertakaikkisesti pilaa koko elämän...:-)

Okapi (ei varmistettu)

Miten niin äitiyden hyvä puoli ei kaipaa esittelyä?! En itse asiassa ole vuosikausiin lukenut aiheesta yhtään mitään positiivista. En mitään. Tuntuu olevan niin muodikasta puhua kaikesta vaikeasta, että positiiviset asiat unohtuvat kokonaan. Ehkä ne, joilla jo on lapsia osaavat nähdä tämän tarkoitetulla tavalla. Mutta entä ensimmäistä kertaa raskaana oleva, joka ei löydäkään mitään uutta kirjallisuutta missä ei hehkuteta sitä, kuinka vaikeaa ja hirveää vauva-aika on?
Minä en pelännyt raskaaksi tultuani. Mutta mitä enemmän tyypillisiä "myytinmurtokirjoja" luin, sitä enemmän mietin miksi halusin lapsen kun niiden kanssa diilaaminen kerran kertakaikkisesti pilaa koko elämän...:-)

Okapi (ei varmistettu)

Mun mielestä tällaiset asiat ei ole tabuja. Joka paikassahan niistä puhutaan.

Mutta eniten ärsyttää kirjailijat/bloggaajat ym, jotka yrittää olla niin hirveän näppäriä , provokatiivisia ja uusia uria tekeviä. Hohhoijjaa.... Melkein tuli väsy jo tätä tekstiä lukiessa. Onneksi ei tarvitse lukea kirjaa.

Jaman (ei varmistettu)

Miten joku mies on ylipäätään voinut siittää lapsen Lahden kaltaisen kuvatuksen kanssa, se tässä eniten ihmetyttää ! Kai se on niin, että kun on yliannostus promilleja veressä, niin harkintakyky voi pettää näinkin rujosti. Sääliksi käy isää tai ehkäpä siippa onkin homo, jolle Katja edustaa maskuliinisuutta.

Ottakaa muut miehet opiksi tästä, että yöelämässä on vaaroja monta...

Androgyynit nai... (ei varmistettu)

Miksi lapsia hankitaan noi yleensä? Siis ihan oikeasti se syvin syy, miksi halutaan lapsi, varsinkaan jos ajatuksena on, ettei elämässä saa mikään muuttua?
Tuo jutun äiti haluaa käydä samalla töissä, ei imetä kun ei se oo kivaa ja kirjoittaa kirjan, kuinka kamalaa on olla äiti. Onko perheessä isää, vai toinen äiti? Vaikka eipä kai sillä niin väliä ole, paitsi lapselle toinen mahdollisuus pehmeämpään äitiin. (Tai voihan se isäkin olla pehmo ihan hyvin tietysti.) Lapsethan kyllä kasvaa missä vain kun kerran ovat jo syntyneet. Kaikeksi onneksi noin yleisesti sanottuna, koskien jokaista vanhempaa: kaikista kasvatusyrityksistä huolimatta suurimmasta osasta lapsia kasvaa ihan täyspäisiä aikuisia.. ;)

Toisaalta on hyvä että kerrotaan, että se äitiys ei ole ruusuilla tanssimista. Kyllä yön mustina hetkinä saattaa sellaiset tunteet velloa, että itsekin säikähtää. Niistä asioista puhutaan äitien kesken, mutta ei lehtien palstoilla. Imetyskin voi olla kamalaa, mutta jotkut jatkaa sitä silti tietäen että se on yleensä kamalaa vain alun pari kuukautta niin sitä jaksaa. Sitten jos imetyksestä tekee kamalaa se, että on vauvassa kiinni, kun maito tulee tissistä, niin siihenkin tottuu, jos haluaa. Joillekin se vauvan sitovuus on shokki, josta voi palata alkuun, miksi niitä lapsia tehdään? Mitä elämän kuvitellaan olevan lasten kanssa? Vaaleanpunaista höttöä, pitsiverhoja ja harlekiiniromantiikkaa lasten nukkuessa kiltisti20h vuorokaudessa, jotta voi sitä omaa elämää vanhemmat elää ja toteuttaa?

suurperheellinen (ei varmistettu)

Älä nyt Okapi vaahtoa. Kirjoitin, että nettihölötyksiä ei kannata kovin tosissan ottaa. Ensimmäistä lasta odottavan kannattaa perehtyä asiateksteihin, vaikka lapsuuden kehityspsykologiaan. Kun jättää "musta tuntuu" väritetyt kertomukset pois, voi odotella lastaan huomattavasti rennommin. Jos jotain vauvanettejä lukee, niin tulee se käsitys, että menee joko taivaallisesti vauvan kanssa, tai sitten elämä on ihan helvettiä. Sekä ylä-, että alamäet kuuluvat elämään - lastenkin kanssa.

The Äiti (ei varmistettu)

Ensin kirja huvitti, sitten se ärsytti ja lopulta vähän jopa säälitti. Vähän hämmästyttikin- miten näin vähällä kokemuksella äitiydestä voi kirjoittaa kirjan? Kun ei ole vielä kokenut oikeastaan mitään. Miksi alatyylinen kielenkäyttö uppoaa kanssaäiteihin, onko todellakin niin uranuurtavaa sanoa p**ska ja pe**se samassa lausessa äiti-sanan kanssa? Tuntuu tosiaan siltä että kirjailijat ovat innostuneet omasta näppäryydestään ja tekaisseet kirjan jota muut maalaisjärkensä kadottaneet äidit ahmivat uutena raamattunaan. Kun oma itsetunto ja oma maalaisjärki ei riitä niin tarvitaan opaskirja kertomaan että sä oot ihan hyvä tollasenaan. Voi että.

It (ei varmistettu)

Sivut

Osallistu keskusteluun

Lisää aiheesta